Kirjoitusrutiinini ja muita ajatuksia kirjoittamisesta - Elokuun Substack-katsaus

Mieleni tekisi huutaa: Tulkaa kaikki Substackiin!

Elokuu toi mukanaan arjen. Kesä on onneksi viipynyt luonamme ihan elokuun viimeisille päiville asti. Kuinka ollakaan syyskuu toi mukanaan sateen, harmauden ja viileyden. Syksyn.

Kesän pitkä kirjoitustaukoni vaihtui uusiin kirjoitusrutiineihin elokuun viimeisillä viikoilla. Koska opinnot eivät vielä painaneet päälle, päätin ottaa aikaa kirjoittamiselle. Harjoitella rutiinin muodostamista. Vaikka oikeasti vihaan sanaa rutiini, ja sen sisällään pitämää ajatusta asioiden toistamisesta samanlaisina päivä toisensa jälkeen.

Kirjoitusrutiiniani sen sijaan olen rakastanut. Siitä olen halunnut pitää kiinni.

Kultainen tuntini - kirjoitusrutiinini peruskivi

Eve Arnold kirjoitti uutiskirjeessään kultaisesta tunnista, “golden hour”. Rutiinista, jonka avulla omasta kirjoittamisesta voi pitää myös päivätyön ohella kiinni.

“The one hour a day you can commit to most days”.

Totesin, että minun kultainen tuntini, on aamupäivällä. Heti kun koti on tyhjentynyt ja voin istua aamupalan kanssa koneelle. Aivoni ovat silloin terävimmillään. Niitä ei ole vielä kuormitettu päivän muilla ajatuksilla, uutisvirroilla tai murheilla.

Silloin minulla on aikaa. Sen hetken haluan antaa kirjoittamiselle.

Viime ajat olen siis istunut aamut koneella kirjoittamassa.

Olen päättänyt, että tuo tunti, joka kyllä on välillä venähtänyt kahdeksikin, tai kolmeksi, on pyhitetty juuri kirjoittamiselle. Sille että sitoudun edistämään yhtä valitsemaani tekstiä kohti valmista.

Silloin en hypi tekstistä toiseen. Silloin en keksi uusia aiheita, ja jos keksinkin työn lomassa, kirjoitan sen vain ylös, en uppoudu siihen. Silloin kirjoitan jotain valittua valmiimmaksi.

Levoton mieleni haluaisi hyppiä tehtävästä toiseen ja tehdä kaikkea yhtä aikaa. Se ei osaa aina päättää, mitä edistää, vaikka oikeastihan keskittyä voi vain yhteen asiaan kerrallaan.

Välillä kirjoittaminen on sujunut sulavasti. Välillä se on hieman takunnut. Välillä enemmän aikaa on mennyt muokkaamiseen, toisella kertaa uusien lauseiden synnyttämiseen.

Mutta tekstit ovat edenneet. Teksti kerrallaan.

Kun kirjoitettavaa on liikaa

Kesän jäljiltä aivoni ovat levänneessä, ja varsin tuotteliaassa, tilassa. Ne suoltavat ajatuksia ja ideoita enemmän kuin ehdin nakuttaa valmiiksi teksteiksi. Ne synnyttävät ajatuksen poikasia, joihin haluaisin sukeltaa syvemmälle, katsoa, mitä löytyy.

Tuntuu, että joka päivä keksin kahdesta kolmeen uutta aihetta. Ja harmittelen, kun en ehdi kirjoittaa niistä kaikista.

Mutta sen sijaan, että enää synkistyisin siitä, etten ehdi kirjoittaa niistä kaikista, ja moni hieno teksti jää syntymättä, olen päättänyt, että iloitsen jokaisesta tekstistä, jonka kirjoitan.

Olen nyt huomannut, että 1-2 tekstin viikkotahti on juuri nyt minulle aika ihanteellinen. Koen, että homma on käynnissä, mutta ehdin myös pureksia aiheitani riittävästi.

Substack-rakkaus palaa vahvana

Kaikki tämä kirjoittamiseen hurahtaminen on saanut minut taas rakastumaan Substackiin. On ollut ihanaa löytää “omaa heimoa” pitkien tekstien kirjoittajien joukosta.

Kuulun

Nani Annette

n houstaamaan Substack-kirjoittajien ryhmään, jota tuntuu yhdistävän kaipuu blogivuosiin ja kirjoittamisen äärelle. Meissä on monta vanhaa bloggaajaa. Meissä on monta somen algoritmien ja kaupallisuuden uuvuttamaa.

Muistaakseni Nani. tai joku muu, pohtikin eräässä tapaamisessamme, olisiko blogien uusi kukoistus Substackissa. Ja samaa mietin minäkin. Sitä minä toivon.

Kun huomaan somessa entisten bloggaajien, nykyisten vaikuttajien, haikailevan kirjoittamisen perään, takaisin pitkien tekstien ääreen, mieleni tekisi huutaa “Tulkaa Substackiin!”

Tavoilleni uskollisena pidän suuni kiinni, tai siis näppäimistöni hiljaisena, ja seuraan vain vierestä tuota kaipuuta. Ja ihailen, kuinka Nani toimii Substack-lähettiläänä lähes kaikissa somepuheenvuoroissaan.

Elokuu numeroina

Elokuussa pääsin taas kirjoittamisen makuun pitkän kesätauon jälkeen. Se oli ihanaa. Pikku hiljaa sanat löysivät lauseiksi ja lauseista muodostui valmiita tekstejä.

• Tilaajia nyt: 48 (+10 heinäkuusta)

• Postauksia elokuussa: 6

• Postauksia yhteensä: 74

Tilaajamääräni on taas ollut tasaisessa kasvussa. Tuntuu hyvältä, kun kirjoituksiani luetaan. Parasta on, kun kuulen, että sanojeni kautta on oivallettu jotain, ne ovat laittaneet ajattelemaan.

Luen ja kirjoitan itse oivaltaakseni ja ajatellakseni. Ja toivon muiden kokevan samaa tekstieni äärellä.

Olen alkanut kiinnittää huomiota hakukonenäkyvyyteen. Kun ensimmäisen puolen vuoden aikana en antanut asialle puolta ajatusta enempää, sillä en jaksanut käyttää energiaani asiaan perehtyäkseni, nyt olen yrittänyt ryhdistäytyä. Se ei edelleenkään ole lempipuuhaani, mutta tiedostan nyt sen merkityksen tämän blogiuutiskirjeeni löydettävyyden kannalta.

Mieleni tekisi muuten lopettaa näiden lukujen raportointi, ja seuraaminenkin. Se tuntuu niin pinnalliselta. Silti jokainen uusi tilajaa ilahduttaa minua kovasti. Ehkä jatkan vielä hetken tämän ilon jakamista teidän kanssanne.

Otsikointi tökkii

Kirjoittamisen yksi vaikeimmista kohdista on tällä hetkellä otsikointi. Tiedän hyvän otsikon merkityksen, sillä vaikuttaahan otsikko jo yksistään siihen, kuinka moni sähköpostini avaa.

Hyvän, oman kynään sopivan, otsikon keksiminen on kuitenkin valtavan vaikeaa. Enkä jaksaisi pysähtyä otsikon äärelle. Haluaisin kiirehtiä itse tekstiin ja valmiin tekstin jälkeen julkaisuun. Samalla tavalla kun hakukoneoptimoinnin kanssa, joudun nyt opettelemaan pysähtymistä hetkeksi oman tekstini äärelle.

Jos sinulla on antaa minulle vinkkejä siihen, millaiset otsikot toimivat ja mitkä eivät, otan mielelläni vastaan!

Mistä kirjoitin elokuussa?

Elokuun alussa kaipasin pitkän kesäloman jälkeen kirjoittamisen pariin. Tuota kaipausta ja arjen ihanuutta pohdin tässä tekstissä:

Kirjoittamiseen lisäksi palailin myös vähitellen opintojen ääreen ja kirjoitin Muutosvalmentajan päiväkirjaan, mitä kevään opinnoista ja mielenpäälle, sekä opintovapaan tärkeydestä.

Kirjoitin ylös myös muutamia muistoja mökiltä kokeillakseni, miltä hetkien kuvaaminen tuntuu ja miten se onnistuu:

Olen elokuussa viettänyt aikaani myös kirjojen ääressä ja se inspiroi minut kirjoittamaan muistoistani kirjoihin liittyen, ja siitä, mitä kirjat minulle merkitsevät. Tästä tekstistä tuli mulle jollain tapaa merkityksellinen.

Sitten on vielä oma lempitekstini elokuulta. Se oli pohdintaa ristiriidasta omien halujen ja ihanteiden välillä. Tämä teksti on myös kaikkein aikojen tykätyin tekstini Substackissa (toki johtuu varmasti paljon myös tilaajamäärien kasvusta):

Miten sun elokuu meni? Musta olisi kiva kuulla sulta, joku oivallus tai ajatus elokuulta!