Haluan olla Apple Substackissa
Hieman kirpputoreista, Substackista ja Applesta, sekä Simon Sinekin kirjasta Kysy ensin miksi.
Olen myynyt vaatteitani kirpputorilla kerran. Olin niihin aikoihin vielä opiskelija, autoton sellainen. Varasin kirpputoripöydän keskustan eräältä kirpputorilta ja kuljetin myytävät tuotteet paikalle bussilla, ikeakasseihin ahdettuina.
Tienasin touhulla maksimissaan 100 euroa ja yhden opin: en enää myy vaatteitani kirpputorilla1.
Kyse ei ollut rahasummasta, jonka touhulla ansaitsin - itse asiassa 100 euroa oli opiskelijalle merkittävä summa. Nimittäin, vaikka olisin tienannut enemmän, olisin todennäköisesti päätynyt samaan lopputulokseen.
Huomasin nimittäin, etten pidä kaikesta siitä työstä, jota myyminen kirpputorilla vaatii. Erityisesti hinnoittelu - se päätösten määrä! - saa minut uuvuksiin.
Onko se vaivan arvoista?
Nykyään ajattelen kyllä rahaakin. Konsulttivuodet ovat “opettaneet” minut miettimään rahaa, ja joskus myös aikaa, tuntilaskutuksen perusteella. Onko se sitten siunaus vai kirous, en tiedä.2
Joka tapauksessa, mietin usein eri hommiin meneviä työtunteja ja jaan saatavan korvauksen näille työtunneille. Jos tulen siihen tulokseen, että voin tienata saman “helpommalla” eli “oikeita” töitä tekemällä, en viitsi nähdä vaivaa. Sillä silloin kysymyksessä olisi enemmän harrastus ja minulla pitäisi olla muitakin motiiveja kuin raha.3
Kirpputorihommien kanssa olen todennut, etteivät ne tällä matematiikalla kannata, minulle. Se muu motivaatio puuttuu.
Olen kiitollinen kaikille, jotka jaksavat, ja ehkä nauttivatkin, kirpputorihommista. Kuten sanoin, pidän siitä, että saan ostaa vaatteita käytettyinä. Homma ei tietenkään toimisi, jos kaikki ajattelisivat samalla lailla kuin minä.
Itselleni tavaroiden myyminen tuottaa mielihyvän sijaan ennemminkin ahdistusta. Mutta silloin, kun saan lahjoittaa tavaroitamme tarpeeseen, seuraavan vauvan tai taaperon käytettäväksi, silloin tunnen mielihyvää. Vaikka menettäisinkin hommalla satoja euroja. Siksi olen päättänyt pitäytyä lahjoituslinjalla.
On kuitenkin vaatinut opettelua luopua monista fantasiaminän haaveiluista, ja seurata sitä, mikä tuntuu itsestäni oikeasti merkityksellisestä.
Siksi en ole ajatellut (vielä) “going paid” Substackissa
Kun reilu vuosi sitten aloittelin Aamukirjeitä, minua tietenkin kiinnosti tähän alustaan rakennettu mahdollisuus tienata kirjoittamalla. Ja se kiinnostaa toki edelleen! Ajatus siitä, että saisin tehdä tätä työkseni on kutkuttava, sen myönnän.
Laskelmoivana tyyppinä tein kuitenkin heti laskelmani. Laskin kuinka monta maksavaa tilaajaa minulla pitäisi olla, jotta tienaisin edes minimitulotason, jonka olen itselleni budjettilaskemien kautta asettanut. Kun sitten huomioin, sen, että maksavien tilaajien määrä on ehkä 5 prosenttia kaikista tilaajista, totesin suoraan, ettei se haavekuva tule hetkeen Suomen markkinassa toteutumaan.
Tilanne on toki nyt hieman muuttunut, kun täällä on enemmän kuin kourallinen suomalaisia. Mutta silti matkaa tuhansiin (tai kymmeniin tuhansiin) tilaajiin, minkä verran kunnon tienaaminen täällä kirjoittamalla vaatisi, on vielä paljon.
Voisinhan toki laittaa maksullisuuden päälle jo nyt. Ehkäpä teidän joukostanne löytyisi muutama, jotka olisivat valmiita tukemaan kirjoittamistani maksamalla siitä jotain. Saisin vähän taskurahaa.
Mutta sen seurauksena käytännön säätö lisääntyisi. Joutuisin tutustumaan Stripen (maksunvälittäjä) toimintaan, ilmoitella tulojani verotuksessa jne. Minun pitäisi opetella kaikenlaista uutta.
Taas, saatuun rahasummaan nähden olen tullut siihen tulokseen, että työ ei kannata, kiitos vain konsulttiaivoni.
En halua uhrata kirjoittamiseen käytössä olevaa aikaa kaikkeen taustasäätöön. En vielä. Olen kyllä miettinyt sitä paljon viime aikoina. Mutta ihan vielä sen aika ei ole.
Haluan ensin tehdä itselleni selväksi miksi kirjoitan
Tiedän, että sillä hetkellä, kun asettaisin maksullisuuden vaihtoehdoksi, huomioni olisi maksavien tilaajien määrässä ja siinä, miten saisin lisättyä niiden määrää.4
Keskityn tällä hetkellä mieluummin omiin syihini kirjoittaa ja harjoittelen toimimista sisäisen ääneni, en rahan, ohjaamana. (Koska minulla on siihen nyt taloudellisesti mahdollisuus.)
Luin juuri nimittäin Simon Sinekin kirjan Kysy ensin miksi, ja inspiroiduin.
Kirjassa Sinek opettaa kultaisesta ympyrästä, joka koostuu kolmesta kehästä: MIKSI, MITEN ja MITÄ. Kultaista ympyrää voi käyttää sekä yksilötasolla että organisaatiotasolla.
MITÄ on se mitä ihminen tai organisaatio tekee. Esimerkiksi mitä palveluja tai tuotteita yritys esimerkiksi tarjoaa. Aamukirjeet on minulle MITÄ-asia. MITÄ teen: kirjoitan Aamukirjeitä.
MITEN kehällä puhutaan arvoista ja ohjaavista periaatteista. Ne ohjaavat millä keinoilla MITÄ-asiaa tehdään. Minulle yksi MITEN-keino on avoimuus. Kirjoitan Aamukirjeitä jakamalla avoimesti omia ajatuksiani ja kokemuksiani.
MIKSI on se uskomus tai aate, mikä ajaa tekemään sitä, mitä tekee. Syyssä MIKSI on kyse siitä muutoksesta, jonka ihminen, tai organisaatio, haluaa saada aikaan tässä maailmassa, sekä siitä panoksesta, jonka hän/se on valmis antamaan tuon muutoksen eteen.
Kirjoitin juuri omasta syystäni MIKSI näin:
Syyni MIKSI on siis ehkä joku tällainen: Haluan auttaa ihmisiä (ja organisaatioita) löytämään tuon arvokkaan aarteen (kuka sinä olet!) ja lempeästi rohkaista heitä kasvamaan, jotta voimme yhdessä tehdä tästä yhteiskunnasta kestävämmän (niin psyykkisesti, sosiaalisesti, ekologisesti kuin taloudellisestikin).
Se muutos, jota haluan olla edistämässä on kokonaisvaltainen kestävyys, joka minun mielestäni lähtee yksilöistä (siitä että he rakentavat elämänsä kestävälle pohjalle, ts. ovat aidosti sellaisia kuin ovat) sekä yhteiskunnan ja organisaatioiden rakenteista, jotka tukevat tätä.
MIKSI on eteenpäin ajava voima. Uskomus tai aate, joka saa toimimaan.
Miksi on tärkeää tietää syy MIKSI?
Sinekin mukaan kaiken tekemisen (MITÄ tehdään ja MITEN tehdään) pitäisi olla linjassa syyn MIKSI kanssa. Usein ihmiset, kuten myös organisaatiot, kuitenkin ajautuvat tilanteeseen, jossa he/ne kiinnittävät enemmän huomiota MITÄ-kehään, ja syy MIKSI unohtuu.
Sinekin mukaan kestävä bisnes - ja itse lisäisin tähän, että kestävä elämä - perustuu syylle MIKSI. Taustalla on jokin suurempi syy olemassa ololle. Kaiken MITÄ ja MITEN yritys, tai yksilö, tekee on oltava linjassa tuon syyn kanssa.
Kirjassaan Sinek käyttää toistuvasti esimerkkinään Applea ja sen syytä miksi: haastaa vallitseva asiantila, ajatella eri tavalla.
Hänen mukaansa Applen menestys johtuu siitä, että se on niin uskollinen syylleen MIKSI. Sen tuotekehitys ja markkinointi ilmentävät sen syytä MIKSI. Se ei toimi syytään MIKSI vastaan. Se ei yritä olla kaikkea kaikille, tai vedota kaikkiin. Se vetoaa tiettyyn ihmisryhmään, niihin, joille sen syyllä MIKSI on merkitystä.
Sinekin mukaan ihminen ostaa sen MIKSI yritys tekee jotain, ei sen MITÄ se tekee, koska MIKSI puhuttelee tunteita.
Lopulta siis laadukkaat tuotteet ja elämykselliset palvelut ovat yrityksille keinoja MITEN ne voivat elää todeksi syytään MIKSI. Mutta ilman syytä MIKSI yritys menettää fokuksensa ja sen päätöksenteko vaikeutuu.
Sama pätee yksilötasolla. Jos syy MIKSI unohtuu, päätöksenteko vaikeutuu ja omaa aikaansa ja energiaansa on vaikeampi hallita ja ohjata merkityksellisiin asioihin. Alamme kiinnittää huomiota enemmän siihen MITÄ teemme, mutta se ei tuotakaan tyydytystä, sillä se ei palvele sitä MIKSI olemme olemassa.
Kirpputorilla myyminen olisi osittain linjassa syyni MIKSI kanssa: se on luo kestävämpää kuluttamisen kulttuuria, kestävämpää elämää. Mutta se ei ole kuitenkaan linjassa sen kanssa, MITEN juuri minä koen merkitykselliseksi olla sitä luomassa.
Kerron MITEN-keinoistani todennäköisesti seuraavassa tekstissä. Sitten jätän Sinekin kirjan rauhaan, ehkä.
Miksi siis haluan olla Apple Substackissa?
Haluan olla uskollinen syylleni MIKSI ja keinoilleni MITEN. Uskon siihen, että se on ainut tie kestävään tekemiseen.
Haluan oppia viestimään syystäni MIKSI käsin. Haluan luoda yhteyden lukijoihini, teihin, tunnetasolla.
Haluan tavoittaa oikeat ihmiset, ne joita uskomukseni, ja niihin pohjautuvat tekstini palvelevat. Olen huomannut, että mitä suoremmin uskallan asiani ilmaista, sitä paremmalta minusta tuntuu. Samalla tiedostan, että mitä rohkeammin on jotain, sitä enemmän mielipiteitä jakaa: On Apple-uskovaisia ja on Apple-vihaajia.
Haluan oppia käyttämään MITEN-keinojani rajaamaan sitä, MITÄ teen: mistä kirjoitan ja miten. Ja kun ehkä jossain vaiheessa otan maksumuurin tavalla tai toisella käyttöön, haluan tehdä senkin oman kultaisen ympyräni mukaisesti, tavoitteitani palvellen.5
Sillä silloin jaksan itse innostua siitä. Silloin teen sen kestävästi.
Varaan tietenkin oikeuden muuttaa mielipiteeni tulevaisuudessa! Ehkä voisin joskus kokeilla jotain sellaista täyden palvelun kirpputorimyyntiä, jossa ainoaksi tehtäväkseni jäisi tuotteiden vieminen paikanpäälle.
Rutger Bregmanin kirjasta Hyvän historia opin, että tuntilaskutukseen tottuneet konsultit tekevät vähemmän vapaaehtoistyötä. Ehkä on siis kuitenkin kirous ajatella aikaa aina rahan kautta.
Aamukirjeitä kirjoittaessa konsulttiaivoni ovat syrjässä. Nämä tuntuvat niin merkityksellisiltä itselleni, etten laske tunteja, joita tämänkin tekstin kirjoittamiseen meni lopulta useampia.
Minulle helpoin tapa tienata enemmän olisi tehdä enemmän palkkatyötäni. Olen jo useamman vuoden vapaaehtoisesti tehnyt osittaista työaikaa, ja nyt olen vapaaehtoisesti opintovapaalla. Olen halunnut priorisoida aikaa, eli olen päättänyt tehdä vähemmän töitä. Siksi haluan myös suojella tuota aikaa.
Luin jokin aika sitten tämän pohdinnan maksullisuuden käyttöönotosta Substackissa. Siinä Tom Pendergast perustelee, miksei hän aio muuttaa sisältöään maksulliseksi. Hänen tekstinsä toimi kimmokkeena tälle pohdinnalle.
Myös Nani kirjoitti juuri maksullisesta sisällöstä Substackissa.
Haaveeni on luoda Aamukirjeisiin valmennuksellista sisältöä. Ajatus vasta muovautuu päässäni ja haluan antaa sille aikaa. Haluaisin mm. auttaa sinua oman MIKSI-syysi selvittämisessä.