Suuret onnittelut valmistumisesta!! 🥳 Täällä nostan kättä pystyyn: minäkin kouluttaisin itseäni loputtomiin asiantuntijuuden saavuttamiseksi, vaikka samaan aikaan ajattelen, että aidosti hyödyllinen asiantuntemus tulee vasta kokemuksen kautta (jota ei saavuta, ellei joskus vain aloita). Mainio teksti jälleen, kiitos!
Kiitos! 😊 Olen nyt toisiin opintoihin (🙈) liittyen perehtynyt motivaatioon, ja tiedostan toki, että halu opiskella tulee mulla vahvasti myös uteliaisuudesta, halusta ymmärtää. Sekin ajaa mua opiskelemaan koko ajan lisää. Ja koen kaiken oppimani tosi hyödyllisenä, mutta oikeasti hyödylliseksi se muuttuu vasta, kun alan oikeasti hyödyntää oppimaani. Nyt kirjoittamisen kautta sitä toki teenkin 🥰 sormet syyhyää päästä kirjoittamaan tästäkin teemasta pian 😁
Siis kuulostaa niin mielenkiintoiselta! Onneksi ei maailmasta lopu opiskeltavat asiat kesken, päin vastoin, horisontti laajenee sitä mukaa kun oppii uutta. Motivaatio in ihan superkiinnostava aihe myös! 🤩
Osaamisvääristymästä kärsii yllättävän moni. Itsekkin sorrun siihen ja kerran aiheesta linkkariin kommentoinkin erääseen keskusteluun ja sieltä muutama tuttu kollega kommentoikin että miten juuri sinä voit edes ajatella noin omasta osaamisesta.
Olen alkanut vierastaa asiantuntija sanaa. Kognitiivista osaamista voi olla paljon, mutta ihmisyyden suhteen se on aika lailla hyväosaisten teoriaa oppimisesta, tunneosaamista on niin vähän. Joillakin aloilla asiantuntijuus on helpompaa kuin toisella, autokorjaaja tai kirurgi voivat olla täydellisiä, mutta voiko ihmisyyden suhteen noin olla. Yksi psykologian opettajani sanoi kerran, kun jotain teoriaa tarkastelin, näkemyksestäni, "sillehän minä en voi mitään, jos sinä asian noin ymmärrät", opettaminen myös vaikutti. Ihmisyyden suhteen olemme koko ajan matkalla oppimassa. Asia- ja ihmiskeskeisyys on mielestäni tärkeää kysymys, kuinka kuulemme ja ohjaamme/ohjaudumme, autamme lähestymään ihmisyyttämme kasvattavaan ja oppimisen suuntaan, mielestäni molemmat tarvitsevat toisensa. Ihmisyydessä tärkeintä mielestäni on se, että ihminen tulee koko ajan omaksi itsekseen, jossa muut ovat tukijoina.
Kokemusasiantuntijuus on minusta ainakin tunteiden suhteen asiantuntijuutta, tietoteoriat ovat niiden tarkasteluun selkäranka. Kukaan ei voi tietää, mitä toinen tuntee. Tulkinnat ovat ainakin omassa elämässä menneet pieleen kovin usein toisten taholta. Ehkä se tärkein asia on siinä, että oppii kuulemaan toisten todellisuudesta käsin ja se ei aina ole helppoa, kuinka kukin kykenee itseilmaisuun.
Toit esiin hyvän näkökulman. Asiantuntijuuttakin on monenlaista, ja yksin teoriatietoon perustuva asiantuntijuus harvoin riittää. Tarvitaan paljon ihmistaitoja, elämänviisautta ja kokemuksiakin. Sen takia pelkällä koulunpenkin kuluttamisella onkin vaikeaa päästä sille tasolle, jossa osaa sitä asiantuntijuutta parhaiten hyödyntää.
Kokemusasiantuntijuus on tosi tärkeä asiantuntijuuden muoto myös ja ehdottomasti siitä pitäisi puhua enemmän JA opetella myöskin kohtaamaan ne kokemusasiantuntijat arvostavasti.
Toinen jatkuva opiskelija täällä! Ja tunnustan, voisi osaa oppimaansa laittaa paremmin testiin teoriassa, mutta kun on ollut pitkään työttömänä, ei ole ollut mahdollisuus käyttää mihinkään. Toisaalta mun hakemat työpaikat eivät edes tarjoaisi sellaiseen opittuun kokemusta, mitä olen viimeiset vuodet yksin opetellut sieltä, täältä ja tuolta. Jos haluan jotain näillä taidoilla tehdä (joita kans itse epäilen, koska ei ole sitä palautetta eikä peilausta omista taidoista muiden taitoihin), on se juuri se yrittäjyys reitti, koska... noh, kun olen vain itsekseni opetellut asioita?! Ei ole edes tuollaista paperia, että joku (viisaampi?) opettanut! Mutta tarvitaan eteenpäin, ehkä jossain vaiheessa saa sitä peilausta ja uskoo itseensä hitusen enemmän!
Suuret onnittelut valmistumisesta!! 🥳 Täällä nostan kättä pystyyn: minäkin kouluttaisin itseäni loputtomiin asiantuntijuuden saavuttamiseksi, vaikka samaan aikaan ajattelen, että aidosti hyödyllinen asiantuntemus tulee vasta kokemuksen kautta (jota ei saavuta, ellei joskus vain aloita). Mainio teksti jälleen, kiitos!
Kiitos! 😊 Olen nyt toisiin opintoihin (🙈) liittyen perehtynyt motivaatioon, ja tiedostan toki, että halu opiskella tulee mulla vahvasti myös uteliaisuudesta, halusta ymmärtää. Sekin ajaa mua opiskelemaan koko ajan lisää. Ja koen kaiken oppimani tosi hyödyllisenä, mutta oikeasti hyödylliseksi se muuttuu vasta, kun alan oikeasti hyödyntää oppimaani. Nyt kirjoittamisen kautta sitä toki teenkin 🥰 sormet syyhyää päästä kirjoittamaan tästäkin teemasta pian 😁
Siis kuulostaa niin mielenkiintoiselta! Onneksi ei maailmasta lopu opiskeltavat asiat kesken, päin vastoin, horisontti laajenee sitä mukaa kun oppii uutta. Motivaatio in ihan superkiinnostava aihe myös! 🤩
Osaamisvääristymästä kärsii yllättävän moni. Itsekkin sorrun siihen ja kerran aiheesta linkkariin kommentoinkin erääseen keskusteluun ja sieltä muutama tuttu kollega kommentoikin että miten juuri sinä voit edes ajatella noin omasta osaamisesta.
Olen alkanut vierastaa asiantuntija sanaa. Kognitiivista osaamista voi olla paljon, mutta ihmisyyden suhteen se on aika lailla hyväosaisten teoriaa oppimisesta, tunneosaamista on niin vähän. Joillakin aloilla asiantuntijuus on helpompaa kuin toisella, autokorjaaja tai kirurgi voivat olla täydellisiä, mutta voiko ihmisyyden suhteen noin olla. Yksi psykologian opettajani sanoi kerran, kun jotain teoriaa tarkastelin, näkemyksestäni, "sillehän minä en voi mitään, jos sinä asian noin ymmärrät", opettaminen myös vaikutti. Ihmisyyden suhteen olemme koko ajan matkalla oppimassa. Asia- ja ihmiskeskeisyys on mielestäni tärkeää kysymys, kuinka kuulemme ja ohjaamme/ohjaudumme, autamme lähestymään ihmisyyttämme kasvattavaan ja oppimisen suuntaan, mielestäni molemmat tarvitsevat toisensa. Ihmisyydessä tärkeintä mielestäni on se, että ihminen tulee koko ajan omaksi itsekseen, jossa muut ovat tukijoina.
Kokemusasiantuntijuus on minusta ainakin tunteiden suhteen asiantuntijuutta, tietoteoriat ovat niiden tarkasteluun selkäranka. Kukaan ei voi tietää, mitä toinen tuntee. Tulkinnat ovat ainakin omassa elämässä menneet pieleen kovin usein toisten taholta. Ehkä se tärkein asia on siinä, että oppii kuulemaan toisten todellisuudesta käsin ja se ei aina ole helppoa, kuinka kukin kykenee itseilmaisuun.
Toit esiin hyvän näkökulman. Asiantuntijuuttakin on monenlaista, ja yksin teoriatietoon perustuva asiantuntijuus harvoin riittää. Tarvitaan paljon ihmistaitoja, elämänviisautta ja kokemuksiakin. Sen takia pelkällä koulunpenkin kuluttamisella onkin vaikeaa päästä sille tasolle, jossa osaa sitä asiantuntijuutta parhaiten hyödyntää.
Kokemusasiantuntijuus on tosi tärkeä asiantuntijuuden muoto myös ja ehdottomasti siitä pitäisi puhua enemmän JA opetella myöskin kohtaamaan ne kokemusasiantuntijat arvostavasti.
Toinen jatkuva opiskelija täällä! Ja tunnustan, voisi osaa oppimaansa laittaa paremmin testiin teoriassa, mutta kun on ollut pitkään työttömänä, ei ole ollut mahdollisuus käyttää mihinkään. Toisaalta mun hakemat työpaikat eivät edes tarjoaisi sellaiseen opittuun kokemusta, mitä olen viimeiset vuodet yksin opetellut sieltä, täältä ja tuolta. Jos haluan jotain näillä taidoilla tehdä (joita kans itse epäilen, koska ei ole sitä palautetta eikä peilausta omista taidoista muiden taitoihin), on se juuri se yrittäjyys reitti, koska... noh, kun olen vain itsekseni opetellut asioita?! Ei ole edes tuollaista paperia, että joku (viisaampi?) opettanut! Mutta tarvitaan eteenpäin, ehkä jossain vaiheessa saa sitä peilausta ja uskoo itseensä hitusen enemmän!