Simon Sinekin kirja Kysy ensin miksi sai minut etsimään syytäni MIKSI, ja taidan olla sen jäljillä. Ja huomaan, siellä se on koko ajan ollutkin, aivan lähellä, mutta silti piilossa.
Koen, että mulla on hyvin samanlainen syy oman tekemiseni takana. Itseäni en oo koittanu yrittää ymmärtää vielä ihan noin nuorena, joskus kaksvitosena ehkä. Pikkuhiljaa halu auttaa muita tuli mukaan. En oo kuitenkaan mikään tyrkky ihminen, päinvastoin, ja siksi oonkin jäänyt ajatuksineni varjoon, mutta etsien silti uusia tapoja löytää itseäni (tai nyt ilmaista, ja siitä on tullut henkireikä).
Jaan tuon oman kirjoitukseni, en tiedä onko siitä kenellekään hyötyä, hyvä jos on. Sivulla on myös edellinen kirjoitus enkelityttö, se ehkä kuvaa enemmän unelmaa minuudesta.
Psykologinen tieto perustuu tietenkin tunteisiin ja minuuteen tietämyksensä mukaan. Liian usein tuntuu siltä, että ulkopuolelle jää vuorovaikutuksen vaikutus, ja eritoten se, että minuuteensa ei voi vaikuttaa vuorovaikutuksessa, jos ympäristö on ehdoton. Syvien tunteiden vaikuttavuus on ehkä vahvin läheisten kanssa, jossa jaetaan tunteita, analysoidaan, peilataan ja muututaankin sitä kautta. Tunne-elämä lukittuu ja vie voimavarat, jos yhteisössä ei ole kunnioitusta eikä arvot ole jäsentyneet. Itseni on suljettu täysin juuri tällaisesta yhteisöstä, kun asia on tabu, yhteisön jäsenillä ei ole riittävästi tietoa ja kykyä tunnistaa itseyttään, tunteitaan ja vuorovaikutuksen vaikutusta minuuteen, vuorovaikutuksen laatu tunteidensa tunnistamisessa on projisointi toiseen ja itseenkin tekojen vuoksi syyllistävänä, kun otetaan valtaa määrätä ja määritellä toisen itsemääräytymisen oikeus. Kun asia on vaikea, siihen on ratkaisuksi yhteisövallan keinoin valittu tavoiksi, ei puhuta mitään, ei reagoida mitenkään puheisiin, suljetaan ulos, kasvatustieteellinen vanhentunut näkemys, sammutetaan ihmisen itseilmaisua huomioimattomuudella, kun ei kyetä kohtaamaan omia tunteita tiedon puuttumisen vuoksi. Tuo kuvittelutaito, nähdä itseään on olleellinen oppia itsen kokemusten tunnistamisessa projisoimatta muihin. Usein fantasiaa ja kuvittelua pidetään synonyymeinä. Erottelen fantasiat pelkopohjaisiksi mieliheijastumiksi, pelkästään jo lihaksesta syntyneenä puristuksesta synnytyksestä. Kuvittelu on enemmän jo kehittynyttä kykyä leikistä, luova leikki tulee syvemmältä mieli/unimaailmasta, tiedostamattomasta.
Koen, että mulla on hyvin samanlainen syy oman tekemiseni takana. Itseäni en oo koittanu yrittää ymmärtää vielä ihan noin nuorena, joskus kaksvitosena ehkä. Pikkuhiljaa halu auttaa muita tuli mukaan. En oo kuitenkaan mikään tyrkky ihminen, päinvastoin, ja siksi oonkin jäänyt ajatuksineni varjoon, mutta etsien silti uusia tapoja löytää itseäni (tai nyt ilmaista, ja siitä on tullut henkireikä).
Jaan tuon oman kirjoitukseni, en tiedä onko siitä kenellekään hyötyä, hyvä jos on. Sivulla on myös edellinen kirjoitus enkelityttö, se ehkä kuvaa enemmän unelmaa minuudesta.
Psykologinen tieto perustuu tietenkin tunteisiin ja minuuteen tietämyksensä mukaan. Liian usein tuntuu siltä, että ulkopuolelle jää vuorovaikutuksen vaikutus, ja eritoten se, että minuuteensa ei voi vaikuttaa vuorovaikutuksessa, jos ympäristö on ehdoton. Syvien tunteiden vaikuttavuus on ehkä vahvin läheisten kanssa, jossa jaetaan tunteita, analysoidaan, peilataan ja muututaankin sitä kautta. Tunne-elämä lukittuu ja vie voimavarat, jos yhteisössä ei ole kunnioitusta eikä arvot ole jäsentyneet. Itseni on suljettu täysin juuri tällaisesta yhteisöstä, kun asia on tabu, yhteisön jäsenillä ei ole riittävästi tietoa ja kykyä tunnistaa itseyttään, tunteitaan ja vuorovaikutuksen vaikutusta minuuteen, vuorovaikutuksen laatu tunteidensa tunnistamisessa on projisointi toiseen ja itseenkin tekojen vuoksi syyllistävänä, kun otetaan valtaa määrätä ja määritellä toisen itsemääräytymisen oikeus. Kun asia on vaikea, siihen on ratkaisuksi yhteisövallan keinoin valittu tavoiksi, ei puhuta mitään, ei reagoida mitenkään puheisiin, suljetaan ulos, kasvatustieteellinen vanhentunut näkemys, sammutetaan ihmisen itseilmaisua huomioimattomuudella, kun ei kyetä kohtaamaan omia tunteita tiedon puuttumisen vuoksi. Tuo kuvittelutaito, nähdä itseään on olleellinen oppia itsen kokemusten tunnistamisessa projisoimatta muihin. Usein fantasiaa ja kuvittelua pidetään synonyymeinä. Erottelen fantasiat pelkopohjaisiksi mieliheijastumiksi, pelkästään jo lihaksesta syntyneenä puristuksesta synnytyksestä. Kuvittelu on enemmän jo kehittynyttä kykyä leikistä, luova leikki tulee syvemmältä mieli/unimaailmasta, tiedostamattomasta.
https://kosketuksiaelamankaaressa.blogspot.com/2025/02/kun-psyykkinen-itseys-katoaa.html?spref=tw