Kiitos! Ehkäpä juoksun kautta löydät tavan sitoa asian kirjeeseesi luontevasti :) Sinulla vaikuttaa kirjeissäsi olevan pohdiskeleva ote, joten miksei aihe sopisi joukkoon, kun löytää sopivan kulman.
Iso kiitos osallistumisesta ja jakamisesta! Mahtavaa, että tuppauduit mukaan ❤️ Enemmänkin saisi olla pitkän kaavan keskusteluja kiinnostavista aiheista. Mukavaa lukea ajatuksella tehtyä pohdintaa!
Mä jossain vaiheessa ymmärsin, että se mitä Aamukirjeissä haluan tehdä, on käydä keskustelua muiden tekstien kanssa. Musta on ihanaa kirjoittaa pitkän kaavan mukaan, ja vielä ihanampaa, jos tekstini voivat keskustella muiden tekstien kautta.
Luin sekä sinun että Jaanan kirjoituksen. Minua pohdituttaa se, miksi kuvitellaan, että on yksilön valintaa kaikessa mitä hän tekee, voi olla vauhtia kauhun ajamana, lamaantumista mahdottomuuksien maailmassa, molempia olen kokenut, mutta ne kertovat vain osin minusta, enemmän ympäristön pakotteista, enkä elä missään alamaailmassa rikollisten keskuudessa, vaan tavallisten ihmisten kesken, jotka käyttävät valtaa brutaalisti. Vallan suojelijana on valtio, joka teki rikoksen ensin lapsuusperheeseen (rotuoppi) ja rikosta suojellaan, siitä ei saa puhua. 56 vuotta on tullut rankaisuja yhteisön taholta, vain omat valintani opiskelun myötä ovat olleet pieni suoja, toki on myös positiivisia aikoja ja ihmissuhteita. Juuri muutama päivä sitten sain hyökkäyksen, kuinka olen narsisti ja mielisairas, joka kuvittelee itsensä joksikin tietäjäksi. Erityisesti ihmettelen, miksi sosiologiassa mennään yksilökeskeisen elämän tarkasteluun näkemättä ympristön vaikutuksia.
Toivoisin selkeämpää erittelyä asioista, mistä juuresta mikin käytös kumpuaa. Liian usein vain mennään tarinoiden taakse, useimmiten vain valtaa pitävien näkemyksiin, eikä kaltoin kohdeltua kuunnella. Kiitos kuitenkin Elinalle, että hän toi esiin sen, ettei edes lihasmuisti aina toimi, eikä mikään muisti, vaikka näyttää siltä, että toimisi, saattaa huomata, että on vain refleksiivistä reaktiota, ihminen kulkee tiedostamatta tekojaan, puhuu, ei kuule, vastaa miten sattuu. Kuin muistista olisi tullut autonominen aivofysiologinen toistorobotti, ilman ihmisen tietoista ohjausta tekoihinsa ja ajatuksiinsa. Ympäristön kontrollikeinot eivät auta, jos ihminen on psyykkisessä kauhutilassa aivoja repivien syöksyjen kanssa, on kysyttävä, mitä väkivaltaa tehdään.
Syytöshyökkäyksen ja halveksunnan jälkeen tuli viikon masennus, toimettomuus. Kaiken kaikkiaaan vain varhaislapsuuden leikin ja luovuuden harjoittelu on vienyt eteenpäin, etsimällä toimintaa, vaikka se ei palkitsekaan itseä, kun muut eivät halua sitä kuulla. Kirjoittajakurssilla yksi kirjailija opetti, "itseäsi vartenko sinä kirjoitat".
Liian usein myös mennään sen taakse vallan väärinkäytössä, että leimataan yksilöä huonosti käyttäytyväksi sen perusteella, kun häneen tulee oireita väkivaltaisista teoista. Uhri voi olla erittäin fiksu, mutta lyödään silti. Tällöin tietysti voi kysyä, onko kysymys kateudesta. Olen tullut siihen tulokseen, että on kysymys tietämättömyydestä tunteiden suhteen, kykenemättömyydestä kohdata niitä, ja ne projisoidaan toiseen, sekä nk. heikkoutta että vahvuutta esiin tulevina. Takaiskuna tulee roolien kautta opituista vallan käytöistä hierarkkinen valta-aseman käyttö ja näkyy ahneutena.
Hei vau, niin siistiä, että aihe herätti sussa ajatuksia kokonaiseen julkaisuun asti! 🤩 Mustakin tuntuu, että perinteiseen työelämään on nykyään sisäänkirjoitettu työn kuormittavuus, ja että on yksilön vastuulla ylläpitää työkykyään / kuntoutua työkykyiseksi. Samalla ymmärrän, etten välttämättä ole oikea henkilö kritisoimaan työelämää – itse kun en ole perinteisessä työelämässä 40 viikkotunnin vakityösuhteessa ollut päivääkään.
Sun ja ChatGPT:n yhdessä luoma luettelo hitaan elämäntavan kulmakivistä on mainio! Just nyt kun elän aikuiselämäni ehkä kiireisintä vuotta, olen pyrkinyt tietoisesti kiinnittämään huomioni kehon viestien kuunteluun / kehoyhteyden säilyttämiseen. Se tuntuu ihan mahdottomalta silloin, kun on paljon asioita kalenterissa. 🤷♀️
Ja vielä: siis tykkään niin paljon siitä, kuinka nostat yksilökeskeisyyden ongelmallisuutta esiin teksteissäsi! Tässä hitaan elämän ja kaikkien sen karikatyyristen ilmentymien eetoksessa muakin hiertää sellainen ääri-individualismi, josta koen olevan tosi paljon haittaa. Mut tämäkään ei ole ihan näin mustavalkoista (tietenkään), on varmaan oltava kausia, jolloin saa keskittyä pelkästään omaan hyvinvointiin, jotta on taas riittävästi resursseja rakentaa sitä hyvinvointia myös ympärillään ja yhteisöissään. Tämä on aivan loputtoman kiinnostava aihe, josta haluan oppia lisää. ☺️ Plus! Kestävä elämä on aivan täydellinen termi! Ehkä itsekin hylkään hitaan. 🫶
Ihana kuulla, että tästä munkin tekstistä löytyi jotain kiinnostaa, vaikka olet tätä itsekin kovasti jo pohtinut! Tuo yksilökeskeisyyden ongelmallisuuden esiin nostaminen tuntuu välillä vaikealta. Sillä itsekin näen, että yksilöllä on myös oikeus keskittyä itseensä välillä ja tässä yhteiskunnassa se on myös välttämätöntä, sillä kukaan muu ei välttämättä pidä sun puolia kuin sä itse. Tällaista sanojen kanssa taiteilua tämä on, mutta aion silti jatkaa!
Joo toi hidas sana tässä kombossa on ns. äärimmeinen koska tosi moni on vielä sellaisessa "orja" moodissa, jossa ei pysähdytä huolehtimaan omasta hyvinvoinnista 🤔 Kun taas on itse astunut ja pysähtynyt tai no ns. joutunut pysähtymään ja hidastamaan. On tarvinnut kuunnella itseä, että ei jää systeemin ulkopuolelle. Vaikka silloin ehkä on myös tarvinnut hetken hengähdyksen systeemin ulkopuolella. Toisaalta uupumuksesta ja masennuksesta (itsestäni tässä puhun) ei toivutaan yksin. Vaikka isoin duuni onkin itse tehtävä, otettava vastuu. Tää meni nyt osin toisaalle, mutta mä ajattelen kans et tää termi ei itselle istu, oon pitkään mieluummin puhunut kestävästä elämästä (ja työelämästä) kuin hitaasta elämästä. Olen itsekkin nopea liikkrissäni ja toisaalta viipyilevä. Samalla ottaisin "synonyymiksi" rinnalle myös syklinen elämä koska sitä se luontaisesti on, etenkin kohdullisilla. Sekä luonnollinen tai "lajityypillinen" elämä. 😏 Oli myös kiva kuunnella mikä on sun oma määritelmä hitaalle elämälle, koska jokainen chat gptstä yms huolimatta määrittelee sen tarkoituksen itselleen. Ps. Äänite tekstistä oli 🤘🤌
Luin juuri aamulla instasta, miten meidän esi-isät (ajankohtaa ei määritelty, oletettavasti joskus kivikautena) teki aikoinaan 2500 päätöstä päivässä. Nykypäivän ihminen tekee niitä hurjasti enemmän (aika moni varmaan kuullut luvun 35 000). Musta tuntuu, että just tätä mä haluaisin. Hiljaisempaa päätä. Vähemmän päätöksiä. Yksinkertaisempaa elämää. Se tekisi elämästä sitä "hitaampaa", kun voisi olla läsnä hetkessä ilman että pää on jossain muualla.
Kiitos, kun jaoit tämän ajatuksen. Päätösten tekeminen tosiaan kuormittaa päätä. Välillä itsestä ainakin tuntuu, että haluaisin vaan kaivautua johonkin pakoon kaikkea vastuuta ja päätöstentekoa yms.
Jep, just tämä! Ei ollut aikanaan ihmisillä paljon muuta vastuuta ja velvollisuutta kuin ruoka pöytään ja turvassa pysyminen. Monimutkaiseksi on elämä mennyt. Ei ihme, jos kuormittaa.
Tuli vielä mieleen toinen ero menneisiin. Silloin kerrottiin tarinoita, jotka olivat kulkeneet suullisesti eteenpäin aikojen takaa. Ei tarvinnut keksiä kerran tai kaksi tai kolme kertaa viikossa uutta tarinaa, jotta ihmiset kuuntelis sua. Nyt saa (vai joutuu?) olemaan tuntosarvet hollilla koko ajan.
Kiitos! Ehkäpä juoksun kautta löydät tavan sitoa asian kirjeeseesi luontevasti :) Sinulla vaikuttaa kirjeissäsi olevan pohdiskeleva ote, joten miksei aihe sopisi joukkoon, kun löytää sopivan kulman.
Iso kiitos osallistumisesta ja jakamisesta! Mahtavaa, että tuppauduit mukaan ❤️ Enemmänkin saisi olla pitkän kaavan keskusteluja kiinnostavista aiheista. Mukavaa lukea ajatuksella tehtyä pohdintaa!
Mä jossain vaiheessa ymmärsin, että se mitä Aamukirjeissä haluan tehdä, on käydä keskustelua muiden tekstien kanssa. Musta on ihanaa kirjoittaa pitkän kaavan mukaan, ja vielä ihanampaa, jos tekstini voivat keskustella muiden tekstien kautta.
Luin sekä sinun että Jaanan kirjoituksen. Minua pohdituttaa se, miksi kuvitellaan, että on yksilön valintaa kaikessa mitä hän tekee, voi olla vauhtia kauhun ajamana, lamaantumista mahdottomuuksien maailmassa, molempia olen kokenut, mutta ne kertovat vain osin minusta, enemmän ympäristön pakotteista, enkä elä missään alamaailmassa rikollisten keskuudessa, vaan tavallisten ihmisten kesken, jotka käyttävät valtaa brutaalisti. Vallan suojelijana on valtio, joka teki rikoksen ensin lapsuusperheeseen (rotuoppi) ja rikosta suojellaan, siitä ei saa puhua. 56 vuotta on tullut rankaisuja yhteisön taholta, vain omat valintani opiskelun myötä ovat olleet pieni suoja, toki on myös positiivisia aikoja ja ihmissuhteita. Juuri muutama päivä sitten sain hyökkäyksen, kuinka olen narsisti ja mielisairas, joka kuvittelee itsensä joksikin tietäjäksi. Erityisesti ihmettelen, miksi sosiologiassa mennään yksilökeskeisen elämän tarkasteluun näkemättä ympristön vaikutuksia.
Toivoisin selkeämpää erittelyä asioista, mistä juuresta mikin käytös kumpuaa. Liian usein vain mennään tarinoiden taakse, useimmiten vain valtaa pitävien näkemyksiin, eikä kaltoin kohdeltua kuunnella. Kiitos kuitenkin Elinalle, että hän toi esiin sen, ettei edes lihasmuisti aina toimi, eikä mikään muisti, vaikka näyttää siltä, että toimisi, saattaa huomata, että on vain refleksiivistä reaktiota, ihminen kulkee tiedostamatta tekojaan, puhuu, ei kuule, vastaa miten sattuu. Kuin muistista olisi tullut autonominen aivofysiologinen toistorobotti, ilman ihmisen tietoista ohjausta tekoihinsa ja ajatuksiinsa. Ympäristön kontrollikeinot eivät auta, jos ihminen on psyykkisessä kauhutilassa aivoja repivien syöksyjen kanssa, on kysyttävä, mitä väkivaltaa tehdään.
Syytöshyökkäyksen ja halveksunnan jälkeen tuli viikon masennus, toimettomuus. Kaiken kaikkiaaan vain varhaislapsuuden leikin ja luovuuden harjoittelu on vienyt eteenpäin, etsimällä toimintaa, vaikka se ei palkitsekaan itseä, kun muut eivät halua sitä kuulla. Kirjoittajakurssilla yksi kirjailija opetti, "itseäsi vartenko sinä kirjoitat".
https://kosketuksiaelamankaaressa.blogspot.com/2025/04/halu-tahto-vai-mika-se-on.html?spref=tw
Liian usein myös mennään sen taakse vallan väärinkäytössä, että leimataan yksilöä huonosti käyttäytyväksi sen perusteella, kun häneen tulee oireita väkivaltaisista teoista. Uhri voi olla erittäin fiksu, mutta lyödään silti. Tällöin tietysti voi kysyä, onko kysymys kateudesta. Olen tullut siihen tulokseen, että on kysymys tietämättömyydestä tunteiden suhteen, kykenemättömyydestä kohdata niitä, ja ne projisoidaan toiseen, sekä nk. heikkoutta että vahvuutta esiin tulevina. Takaiskuna tulee roolien kautta opituista vallan käytöistä hierarkkinen valta-aseman käyttö ja näkyy ahneutena.
Hei vau, niin siistiä, että aihe herätti sussa ajatuksia kokonaiseen julkaisuun asti! 🤩 Mustakin tuntuu, että perinteiseen työelämään on nykyään sisäänkirjoitettu työn kuormittavuus, ja että on yksilön vastuulla ylläpitää työkykyään / kuntoutua työkykyiseksi. Samalla ymmärrän, etten välttämättä ole oikea henkilö kritisoimaan työelämää – itse kun en ole perinteisessä työelämässä 40 viikkotunnin vakityösuhteessa ollut päivääkään.
Sun ja ChatGPT:n yhdessä luoma luettelo hitaan elämäntavan kulmakivistä on mainio! Just nyt kun elän aikuiselämäni ehkä kiireisintä vuotta, olen pyrkinyt tietoisesti kiinnittämään huomioni kehon viestien kuunteluun / kehoyhteyden säilyttämiseen. Se tuntuu ihan mahdottomalta silloin, kun on paljon asioita kalenterissa. 🤷♀️
Ja vielä: siis tykkään niin paljon siitä, kuinka nostat yksilökeskeisyyden ongelmallisuutta esiin teksteissäsi! Tässä hitaan elämän ja kaikkien sen karikatyyristen ilmentymien eetoksessa muakin hiertää sellainen ääri-individualismi, josta koen olevan tosi paljon haittaa. Mut tämäkään ei ole ihan näin mustavalkoista (tietenkään), on varmaan oltava kausia, jolloin saa keskittyä pelkästään omaan hyvinvointiin, jotta on taas riittävästi resursseja rakentaa sitä hyvinvointia myös ympärillään ja yhteisöissään. Tämä on aivan loputtoman kiinnostava aihe, josta haluan oppia lisää. ☺️ Plus! Kestävä elämä on aivan täydellinen termi! Ehkä itsekin hylkään hitaan. 🫶
Ps. Terveisiä sohvasta!
Ihana kuulla, että tästä munkin tekstistä löytyi jotain kiinnostaa, vaikka olet tätä itsekin kovasti jo pohtinut! Tuo yksilökeskeisyyden ongelmallisuuden esiin nostaminen tuntuu välillä vaikealta. Sillä itsekin näen, että yksilöllä on myös oikeus keskittyä itseensä välillä ja tässä yhteiskunnassa se on myös välttämätöntä, sillä kukaan muu ei välttämättä pidä sun puolia kuin sä itse. Tällaista sanojen kanssa taiteilua tämä on, mutta aion silti jatkaa!
Joo toi hidas sana tässä kombossa on ns. äärimmeinen koska tosi moni on vielä sellaisessa "orja" moodissa, jossa ei pysähdytä huolehtimaan omasta hyvinvoinnista 🤔 Kun taas on itse astunut ja pysähtynyt tai no ns. joutunut pysähtymään ja hidastamaan. On tarvinnut kuunnella itseä, että ei jää systeemin ulkopuolelle. Vaikka silloin ehkä on myös tarvinnut hetken hengähdyksen systeemin ulkopuolella. Toisaalta uupumuksesta ja masennuksesta (itsestäni tässä puhun) ei toivutaan yksin. Vaikka isoin duuni onkin itse tehtävä, otettava vastuu. Tää meni nyt osin toisaalle, mutta mä ajattelen kans et tää termi ei itselle istu, oon pitkään mieluummin puhunut kestävästä elämästä (ja työelämästä) kuin hitaasta elämästä. Olen itsekkin nopea liikkrissäni ja toisaalta viipyilevä. Samalla ottaisin "synonyymiksi" rinnalle myös syklinen elämä koska sitä se luontaisesti on, etenkin kohdullisilla. Sekä luonnollinen tai "lajityypillinen" elämä. 😏 Oli myös kiva kuunnella mikä on sun oma määritelmä hitaalle elämälle, koska jokainen chat gptstä yms huolimatta määrittelee sen tarkoituksen itselleen. Ps. Äänite tekstistä oli 🤘🤌
Kiitos kommentista! Tosi kiva kuulla millaisia ajatuksia tämä aihe herättää muissa. Kestävä elämä on kyllä hyvä!
Kiva kuulla myös palautetta äänitteestä! Uudet aluevaltaukset ovat aina vähän jännittäviä.
Luin juuri aamulla instasta, miten meidän esi-isät (ajankohtaa ei määritelty, oletettavasti joskus kivikautena) teki aikoinaan 2500 päätöstä päivässä. Nykypäivän ihminen tekee niitä hurjasti enemmän (aika moni varmaan kuullut luvun 35 000). Musta tuntuu, että just tätä mä haluaisin. Hiljaisempaa päätä. Vähemmän päätöksiä. Yksinkertaisempaa elämää. Se tekisi elämästä sitä "hitaampaa", kun voisi olla läsnä hetkessä ilman että pää on jossain muualla.
Kiitos, kun jaoit tämän ajatuksen. Päätösten tekeminen tosiaan kuormittaa päätä. Välillä itsestä ainakin tuntuu, että haluaisin vaan kaivautua johonkin pakoon kaikkea vastuuta ja päätöstentekoa yms.
Jep, just tämä! Ei ollut aikanaan ihmisillä paljon muuta vastuuta ja velvollisuutta kuin ruoka pöytään ja turvassa pysyminen. Monimutkaiseksi on elämä mennyt. Ei ihme, jos kuormittaa.
Tuli vielä mieleen toinen ero menneisiin. Silloin kerrottiin tarinoita, jotka olivat kulkeneet suullisesti eteenpäin aikojen takaa. Ei tarvinnut keksiä kerran tai kaksi tai kolme kertaa viikossa uutta tarinaa, jotta ihmiset kuuntelis sua. Nyt saa (vai joutuu?) olemaan tuntosarvet hollilla koko ajan.