Kiitos tästä aamusta ja ajatuksistasi. En kerro tästä tarkemmin, mikä julma tapahtuma osui kohdalleni, mutta sen seurauksena jouduin syvälle psykoosiin, itsemääräämisoikeuteni riistettiin julmasti vallan keinoin väkivalloin. Kun heräsin ja tulin muistina tietoiseksi, ensimmäinen muistikuva oli se, kun äidinkielen opettajani kirjoitti liitutaululle kaunokirjoitusta. Tämä opetti minua erottelemaan muisteista kinesteettisen johtavana, vaistojen tuoman, ulospäin katsomisen, kuin ilman kokemus/tapahtumamuistia ja tunteiden vaikutetta, aloituksen ohjaava tekijä oli kehollisessa. Ehkä sitten usein erottelen tunnemuistin ja kokemukset vuorovaikutteiden seurauksista, itsetunnon ja keho/vaistotietoisuuden, motivoituminen liikkeestä ja tunteista. Iloa päivääsi!
Kiitos ajatuksia herättelevästä aamun aloituksesta.
Mieleeni juolahti sitä lukiessani, että epävarmuudesta voisi tehdä polun siihen unelmakompassin näyttämään suuntaan. Jos polku on liian tuttu ja turvallinen, ei sen varrella todennäköisesti ole mitään uutta ja silmiäloistattavaa.
Kirjoitin eilen Kannonnokassa tavoitteestani tulla tunnetuksi kirjoittajaksi. Se oli järisyttävää kirjoittaa ”ääneen” kaikkien nähtäväksi. (”Kukahan toikin luulee olevansa!?”) Mutta sitä kohti! Mitään en voi hävitä, mutta saada joka askeleella enemmän rohkeutta toteuttaa unelmani.
Luinkin sun kirjeen, kiitos siitä 🙂 Tunnistan tuon tunteen, että omien unelmien ääneen sanominen hirvittää. Oon itse asiassa viime aikoina just kiinnittänyt huomiota siihen, että tietyt unelmat ovat alkaneet vahvistua ja haluta esiin. Vielä niiden ääneen sanominen hirvittää, mutta sitä kohti!
Olipa jälleen hyvä teksti, kiitos! Mäkin aloitin eilen kirjoittamaan epävarmuutta sivuavaa tai oikeastaan itsevarmuutta kyseenalaistavaa tekstiä, hauskaa nähdä jo nyt, kuinka tekstimme keskustelevat keskenään 🤩 Sun kautta löysin täältä myös Annie Ridoutin julkaisun, ja kyllä: nuo Amie McNeen lausahdukset ovat ihania! ✨️ Kohti, kohti, kohti kaikesta huolimatta!
Musta tuntuu, että samat asiat on pilkahdelleet myös muiden teksteissä viime aikoina. Tai sitten olen vaan kiinnittänyt niihin just tavallista enemmän huomiota, koska itsellä oli työn alla teksti aiheesta.
Havahduin viime viikolla miettimään, että nämä mun kirjeet ovat tavallaan kirjeenvaihtoa. Tykkään näillä keskustella muiden tekstien kanssa. Ehkä ei siis ole sattumaa, että nimesin nämä kirjeiksi! Musta on ollut kivaa, ajatella, että olen tässä kirjeenvaihdossa muiden kirjoittajien ja muun maailman kanssa 😍
Se on ihana ajatus! Kirjoittaminen ylipäänsä, kirjeenvaihtoa tai keskustelua muiden kirjoittajien kanssa tavalla, jossa aika tai edes toisen osapuolen kuolema ei katkaise yhteyttä. ♡
Kiitos tästä! Luomisen syitä minäkin olen pohtinut useamman vuoden ajan. Vaikuttamisen tarve ajoi pitkään, nyt juuri se tuntuu hiukan elähtäneeltä. Älä ymmärrä väärin, kunnioitan sitä, että joku tekee tärkeää vaikuttamistyötä, mutta juuri nyt olen pisteessä, kaiken vaikuttamisen ja muiden muuttamisen jälkeen, että se ei enää resonoi. (Pidätän oikeuden muuttaa mieltäni😄) Mutta tarve itsensä ilmaisemiseen on nostanut päätään.
Tosi hyvä havainto, että motiivit luodakin voivat vaihtua, tai eri motiivit voivat korostua eri aikoina! 😊 Yleensä silloin onkin kyse vähän suuremmasta uuden suunnan etsimisestä ja toisaalta vaatii porautumista syvemmälle siihen, mikä mua itse asiassa motivoi.
Mä oon tällä viikolla lukenut opintoihin liittyen motivaatioteorioista ja luulen, että tulen lähitulevaisuudessa kirjoittamaan motivaatiotekijöistä vielä lisääkin!
Kiitos tästä aamusta ja ajatuksistasi. En kerro tästä tarkemmin, mikä julma tapahtuma osui kohdalleni, mutta sen seurauksena jouduin syvälle psykoosiin, itsemääräämisoikeuteni riistettiin julmasti vallan keinoin väkivalloin. Kun heräsin ja tulin muistina tietoiseksi, ensimmäinen muistikuva oli se, kun äidinkielen opettajani kirjoitti liitutaululle kaunokirjoitusta. Tämä opetti minua erottelemaan muisteista kinesteettisen johtavana, vaistojen tuoman, ulospäin katsomisen, kuin ilman kokemus/tapahtumamuistia ja tunteiden vaikutetta, aloituksen ohjaava tekijä oli kehollisessa. Ehkä sitten usein erottelen tunnemuistin ja kokemukset vuorovaikutteiden seurauksista, itsetunnon ja keho/vaistotietoisuuden, motivoituminen liikkeestä ja tunteista. Iloa päivääsi!
Kiitos ajatuksia herättelevästä aamun aloituksesta.
Mieleeni juolahti sitä lukiessani, että epävarmuudesta voisi tehdä polun siihen unelmakompassin näyttämään suuntaan. Jos polku on liian tuttu ja turvallinen, ei sen varrella todennäköisesti ole mitään uutta ja silmiäloistattavaa.
Kirjoitin eilen Kannonnokassa tavoitteestani tulla tunnetuksi kirjoittajaksi. Se oli järisyttävää kirjoittaa ”ääneen” kaikkien nähtäväksi. (”Kukahan toikin luulee olevansa!?”) Mutta sitä kohti! Mitään en voi hävitä, mutta saada joka askeleella enemmän rohkeutta toteuttaa unelmani.
Luovuudentäyteistä päivää sinulle! ❤️
Luinkin sun kirjeen, kiitos siitä 🙂 Tunnistan tuon tunteen, että omien unelmien ääneen sanominen hirvittää. Oon itse asiassa viime aikoina just kiinnittänyt huomiota siihen, että tietyt unelmat ovat alkaneet vahvistua ja haluta esiin. Vielä niiden ääneen sanominen hirvittää, mutta sitä kohti!
Olipa jälleen hyvä teksti, kiitos! Mäkin aloitin eilen kirjoittamaan epävarmuutta sivuavaa tai oikeastaan itsevarmuutta kyseenalaistavaa tekstiä, hauskaa nähdä jo nyt, kuinka tekstimme keskustelevat keskenään 🤩 Sun kautta löysin täältä myös Annie Ridoutin julkaisun, ja kyllä: nuo Amie McNeen lausahdukset ovat ihania! ✨️ Kohti, kohti, kohti kaikesta huolimatta!
Musta tuntuu, että samat asiat on pilkahdelleet myös muiden teksteissä viime aikoina. Tai sitten olen vaan kiinnittänyt niihin just tavallista enemmän huomiota, koska itsellä oli työn alla teksti aiheesta.
Havahduin viime viikolla miettimään, että nämä mun kirjeet ovat tavallaan kirjeenvaihtoa. Tykkään näillä keskustella muiden tekstien kanssa. Ehkä ei siis ole sattumaa, että nimesin nämä kirjeiksi! Musta on ollut kivaa, ajatella, että olen tässä kirjeenvaihdossa muiden kirjoittajien ja muun maailman kanssa 😍
Se on ihana ajatus! Kirjoittaminen ylipäänsä, kirjeenvaihtoa tai keskustelua muiden kirjoittajien kanssa tavalla, jossa aika tai edes toisen osapuolen kuolema ei katkaise yhteyttä. ♡
Kiitos tästä. Antoi voimaa koko päivän ajan 🙏
Ihana kuulla 😍
Kiitos tästä! Luomisen syitä minäkin olen pohtinut useamman vuoden ajan. Vaikuttamisen tarve ajoi pitkään, nyt juuri se tuntuu hiukan elähtäneeltä. Älä ymmärrä väärin, kunnioitan sitä, että joku tekee tärkeää vaikuttamistyötä, mutta juuri nyt olen pisteessä, kaiken vaikuttamisen ja muiden muuttamisen jälkeen, että se ei enää resonoi. (Pidätän oikeuden muuttaa mieltäni😄) Mutta tarve itsensä ilmaisemiseen on nostanut päätään.
Tosi hyvä havainto, että motiivit luodakin voivat vaihtua, tai eri motiivit voivat korostua eri aikoina! 😊 Yleensä silloin onkin kyse vähän suuremmasta uuden suunnan etsimisestä ja toisaalta vaatii porautumista syvemmälle siihen, mikä mua itse asiassa motivoi.
Mä oon tällä viikolla lukenut opintoihin liittyen motivaatioteorioista ja luulen, että tulen lähitulevaisuudessa kirjoittamaan motivaatiotekijöistä vielä lisääkin!