MITEN-keinot eivät ole tavoitteita tai unelmia, vaan ne ovat tapa, jolla jo nyt toimit, kun olet parhaimmillasi. Kun tunnistat omat MITEN-keinosi, sinun on helpompi keskittyä oikeisiin asioihin.
Arvot, niitä opiskeltiin teoreettisesti ammattiani varten. Ja hyvä ne on olla tavoitteena. Kuitenkin tuntuu, että ne on niin harvoin käytänteinä ihmisten välillä, on uskomuksia, ei perustietoa. Ehkä voin sanoa, että usko on ollut vahvin voimani, että olen jaksanut.
Kun olen käynyt läpi historiaani, huomaan yhä, että juuri perusoikeudet ovat olleet puutteellisia, lapsuudessa, terveys vaurioitui, kun ei ollut ruokaa, koulutusmahdollisuutta ei ollut, (tämä on totta 1950 luvulla Kainuun korvessa) korjasin keski-iän näitä puutteita, hyvä niin. Mutta ehkä arvoista korkeimmalle nousi oikeus ihmisyyteen inhimillisesti, (= lupa olla osallisena yhteisössä ja kehittää itseään oppien) pääosin tunteiden oikeuteen ja itseilmaisuun, mitä estettiin yhteisössä, kun takana oli rikos yhteiskunnan tekemänä, pakkosterilisaatio äidille lääkärin tutkimatta, sosiaalitoimen teko rotuopissa, samaan aikaan jouduin raiskatuksi, äiti ei kyennyt auttamaan ja ammattiapua en saanut. Näistä jäi traumoja koko perheelle, joita ei pystytä käsittelemään vieläkään ja rangaistaan minua puhumattomuudella ja hylkäyksellä. Se saa aikaan sen, että päällekarkauksen kieltäminen nuoruudessa ja häpäiseminen sekä näiden jatkuminen tänä päivänä 56 vuoden jälkeen, pitää yllä traumaa, kun hylkääminen on pohjalla, asian kieltäminen. Kristinnuskosta oppineena tiedän, että se on myös Jeesuksen tarinan opetus yhteisön ongelmista , syvimmin traumatisoiva.
Ehkä ne perusarvot, hyvyys, kauneus ja totuus on tavoite, joihin pitäisi pyrkiä ja kysyä, ihmisyys on niin olosuhteista kiinni, mahdollisuudesta olla omana itsenään kehityksen, kasvun ja oppimisen myötä. Ajattelen, että elämän edellytyksiä pitää luoda, eikä tuottaa kärsimystä, tulla tietoiseksi vaurioittavista asioista ja hyvästä kehittäjänä.
On totta, että arvot jäävät liian usein "sanahelinäksi" ilman selkeää vaikutusta tekemiseen. Siksi näitä olisi jokaisen hyvä vähän pohtia, ja sitä, miten omia arvojaan todella ilmentää, ihan konkreettisina toimina.
Olen pahoillani kaikesta, mitä olet joutunut kokemaan. Nämä varjopuolet, joita yhteisöillä voi olla ovat surullisia. Sanoitit lopussa arvojen mukaisen toiminnan hyvin: "elämän edellytyksiä pitää luoda, eikä tuottaa kärsimystä, tulla tietoiseksi vaurioittavista asioista ja hyvästä kehittäjänä." Tämän pitäisi olla jokaisen yhteisön toiminnan ytimessä: tuottaa hyvää ja tulla tietoiseksi vaurioittavista asioista.
Ajatuksia herättävä kirjoitus jälleen kerran! Jotenkin tosi mukavan käytännönläheisesti avasit tätä arvojen mukaista elämää. Toivottavasti moni saisi tästä intoa pohtia, miten itse toimii ja haluaa toimia arkisissa tilanteissa.
Kiva kuulla! uskon, että mitä käytännönläheisimmiksi toimiksi omat arvot pystyy purkamaan, sitä helpompaa niiden mukaan eläminenkin on. Ja toisaalta uskon, että ihminen kukoistaa, kun hän saa elää arvojensa mukaisesti, joten siksi asiaa kannattaa tosiaan pohtia ☺
Muistelisin lukeneeni kirjan joskus, mutta jostain kumman syystä en muista miten-kysymystä! Olisi kyllä tervetullutta selkeyttää näitä, ja juuri niinkuin kirjoitit, jonkun toisen kanssa. Avaisi sitä omaa ikkunaa itselle paremmin.
Miten-kysymys on selvästi sivuosassa kirjassa, mutta toisaalta kuitenkin tosi tärkeä osa kokonaisuutta. Miksi ei toteudu, jos ei ole keinoja miten sitä toteuttaa.
Arvot, niitä opiskeltiin teoreettisesti ammattiani varten. Ja hyvä ne on olla tavoitteena. Kuitenkin tuntuu, että ne on niin harvoin käytänteinä ihmisten välillä, on uskomuksia, ei perustietoa. Ehkä voin sanoa, että usko on ollut vahvin voimani, että olen jaksanut.
Kun olen käynyt läpi historiaani, huomaan yhä, että juuri perusoikeudet ovat olleet puutteellisia, lapsuudessa, terveys vaurioitui, kun ei ollut ruokaa, koulutusmahdollisuutta ei ollut, (tämä on totta 1950 luvulla Kainuun korvessa) korjasin keski-iän näitä puutteita, hyvä niin. Mutta ehkä arvoista korkeimmalle nousi oikeus ihmisyyteen inhimillisesti, (= lupa olla osallisena yhteisössä ja kehittää itseään oppien) pääosin tunteiden oikeuteen ja itseilmaisuun, mitä estettiin yhteisössä, kun takana oli rikos yhteiskunnan tekemänä, pakkosterilisaatio äidille lääkärin tutkimatta, sosiaalitoimen teko rotuopissa, samaan aikaan jouduin raiskatuksi, äiti ei kyennyt auttamaan ja ammattiapua en saanut. Näistä jäi traumoja koko perheelle, joita ei pystytä käsittelemään vieläkään ja rangaistaan minua puhumattomuudella ja hylkäyksellä. Se saa aikaan sen, että päällekarkauksen kieltäminen nuoruudessa ja häpäiseminen sekä näiden jatkuminen tänä päivänä 56 vuoden jälkeen, pitää yllä traumaa, kun hylkääminen on pohjalla, asian kieltäminen. Kristinnuskosta oppineena tiedän, että se on myös Jeesuksen tarinan opetus yhteisön ongelmista , syvimmin traumatisoiva.
Ehkä ne perusarvot, hyvyys, kauneus ja totuus on tavoite, joihin pitäisi pyrkiä ja kysyä, ihmisyys on niin olosuhteista kiinni, mahdollisuudesta olla omana itsenään kehityksen, kasvun ja oppimisen myötä. Ajattelen, että elämän edellytyksiä pitää luoda, eikä tuottaa kärsimystä, tulla tietoiseksi vaurioittavista asioista ja hyvästä kehittäjänä.
On totta, että arvot jäävät liian usein "sanahelinäksi" ilman selkeää vaikutusta tekemiseen. Siksi näitä olisi jokaisen hyvä vähän pohtia, ja sitä, miten omia arvojaan todella ilmentää, ihan konkreettisina toimina.
Olen pahoillani kaikesta, mitä olet joutunut kokemaan. Nämä varjopuolet, joita yhteisöillä voi olla ovat surullisia. Sanoitit lopussa arvojen mukaisen toiminnan hyvin: "elämän edellytyksiä pitää luoda, eikä tuottaa kärsimystä, tulla tietoiseksi vaurioittavista asioista ja hyvästä kehittäjänä." Tämän pitäisi olla jokaisen yhteisön toiminnan ytimessä: tuottaa hyvää ja tulla tietoiseksi vaurioittavista asioista.
Ajatuksia herättävä kirjoitus jälleen kerran! Jotenkin tosi mukavan käytännönläheisesti avasit tätä arvojen mukaista elämää. Toivottavasti moni saisi tästä intoa pohtia, miten itse toimii ja haluaa toimia arkisissa tilanteissa.
Kiva kuulla! uskon, että mitä käytännönläheisimmiksi toimiksi omat arvot pystyy purkamaan, sitä helpompaa niiden mukaan eläminenkin on. Ja toisaalta uskon, että ihminen kukoistaa, kun hän saa elää arvojensa mukaisesti, joten siksi asiaa kannattaa tosiaan pohtia ☺
Muistelisin lukeneeni kirjan joskus, mutta jostain kumman syystä en muista miten-kysymystä! Olisi kyllä tervetullutta selkeyttää näitä, ja juuri niinkuin kirjoitit, jonkun toisen kanssa. Avaisi sitä omaa ikkunaa itselle paremmin.
Miten-kysymys on selvästi sivuosassa kirjassa, mutta toisaalta kuitenkin tosi tärkeä osa kokonaisuutta. Miksi ei toteudu, jos ei ole keinoja miten sitä toteuttaa.