Teoria, joka selittää kuka olet, mitä teet ja miksi muut tuntuvat ääliöiltä
Nykyään tarkkailen omaa, ja hieman muidenkin, käytöstä Reissin motivaatioteorian valossa, ja se auttaa minua ymmärtämään sekä itseäni että muita.
Vältän konflikteja. Janoan positiivista palautetta ja huomiota. Haluan sopia joukkoon, mutta kuitenkin olla oma itseni.
Olen hyvä suorittamaan asioita. En pidä tosi-tv-ohjelmista, enkä haaveile luksuselämästä.
Tarvitsen tietynlaista ennakoitavuutta ja järjestelmällisyyttä, mutten kuitenkaan hätkähdä pientä kaaosta ja voin elää sotkunkin keskellä (en toki mielelläni).
Tällainen minä olen, ja silti olen ajatellut, että minun pitäisi olla toisenlainen.
Olen ajatellut, että minun pitäisi opetella sietämään paremmin konflikteja, minun pitäisi olla vähemmän herkkä saamalleni palautteelle, minun pitäisi suorittaa vähemmän ja minun pitäisi oppia pitämään kotimme paremmassa järjestyksessä.
Sitten törmäsin Reissin motivaatioteoriaan ja tunsin helpotusta. Huomasin sen selittävän käytöstäni monella tapaa. Tunsin oloni myös vapautuneeksi - minun ei ehkä tarvitsekaan yrittää olla jotain, mitä en ole, vaan tavoitella elämää, joka on minulle luontaista.
Ihmistä motivoi omien tarpeidensa täyttäminen
Reissin motivaatioteorian mukaan ihmisen toimintaa ohjaa 16 universaalia elämän perustarvetta. Jokaisella ihmisellä on nämä samat tarpeet, mutta niiden voimakkuus vaihtelee yksilöittäin.
Tarpeiden yksilöllinen voimakkuus vaikuttaa siihen, miten ihminen käyttäytyy. Vahva sosiaalisten kontaktien tarve saa ihmisen hakeutumaan herkästi muiden seuraan. Heikko tarve taas tarkoittaa sekä sitä, että vähempikin sosiaalinen vuorovaikutus riittää täyttämään tarpeen, mutta myös sitä, että suuret määrät sosiaalisia kontakteja voivat myös kuormittaa.
Omien vahvimpien ja heikompien tarpeiden tunnistaminen auttaa ihmistä ymmärtämään omaa käyttäytymistään. Keskimääräisten tarpeiden yhteys persoonallisuutemme on heikompi. Niiden olemassa olon huomaa (hei vain nälkäkiukku!), mutta ne harvoin ovat ominaisuuksia, joilla sinua kuvataan.
Hyvinvointia syntyy silloin, kun omat tarpeet täyttyvät optimaalisella tavalla, yhä uudestaan.
Siksi arki ratkaisee.
Mitä siis opin itsestäni?
Vältän konflikteja, koska koston ja voittamisen motiivini on alhainen. Janoan positiivista palautetta, koska hyväksynnän motiivini on korkea. Olen hyvä suorittamaan ja saavuttamaan asioita, koska myös vallan motiivini on keskimääräistä korkeampi.
En haaveile luksuselämästä enkä välitä tosi-tv-ohjelmista, sillä statuksen motiivini on matala. Järjestyksen motiivini on keskitasoa, joten joissain asioissa kaipaan rakennetta ja järjestystä, mutta toisaalta olen kuitenkin parempi ison kuvan kuin yksityiskohtien kanssa.
Yksi voimakkaimmista motivaatiotekijöistäni on kuitenkin uteliaisuus. Minulla on tarve ymmärtää paremmin ja syvemmin. Erityisesti tällä hetkellä, kun arki on täynnä käytännön asioita, kuten ruuan laittamista, siivousta ja lastenhoitoa, tarvitsen kipeästi vastapainoksi älyllistä haastetta, ajattelua ja pohdiskelua.
Uteliaisuuden vuoksi nautin niin paljon opiskelusta ja kirjoittamisesta. Ne täyttävät tuota tarvettani. Minulla ei ole vaikeuksia motivoida itseäni istumaan koneen ääressä opiskelemassa, vaan odotan niitä hetkiä, kun minulla on taas aikaa siihen.
Toisaalta opiskellessa minun on helpoin motivoitua tehtävien tekemisestä, sillä silloin tunnen, että asiat etenevät, saan suorittaa ja saavutan jotain (vallan motiivi), kun taas oppikirjojen lukeminen on minulle huomattavasti vaikeampaa (vähän välietappeja ja edistymisen tunnetta).
Olenkin oppinut hyödyntämään itseni motivoinnissa välietappeja, pienempiä tavoitteita, sillä olen huomannut niiden todellakin motivoivan minua. Ne tyydyttävät sisäistä suorittajaani.
Toinen vahva tarpeeni liittyy idealismiin. Se näkyy siinä, miten hahmotan maailmaa ja mistä haluan kirjoittaa. Siksi törmäänkin ideologioideni kanssa välillä tosi maailman kanssa tuskallisesti. Rakastan silti tuota puolta itsessäni, useimmiten.
Sosiaalisten kontaktien tarpeeni on keskimääräistä alhaisempi. Nautin yksinolosta, ja erityisesti yksin työskentelystä. Nautin työhuoneeseeni vetäytymisestä.
Huomaankin sosiaalisten kontaktien tarpeen “aktivoituvan” nykyään useammin, koska vietän päivisin niin paljon aikaa yksin. Minun pitää tietoisemmin täyttää tarvettani.
Tarvitsen ihmisiä ympärilleni. En kuitenkaan usein nauti small talkista, kaipaan syvällisiä keskusteluja. Pienet porukat ovat minulle luontaisempia kuin isot. Kaksin keskustelu on minulle mieluisampaa kuin hauskanpito suuressa porukassa.
Haluan olla ihmisten kanssa, mutta tarvitsen vastapainoksi tilaa käsitellä kaikkea kokemaani.
Kaiken tämän olen toki tiedostanut ennenkin, mutta en ole tajunnut, kuinka voimakkaasti asia liittyy tarpeisiini ja sitä kautta hyvinvointiini.
Omien motivaatiotekijöiden tunnistaminen tuntui vapauttavalta
Reissin mukaan ihmisen motivaatiotekijät ovat suhteellisen pysyviä. Ne eivät yleensä merkittävästi muutu aikuisiässä. Se miten ne ilmenevät, saattaa toki muuttua, mutta vahvat tarpeet todennäköisesti pysyvät vahvoina ja heikot heikkoina.
Minun ei tarvitsekaan muuttaa itseäni. Parempi onkin tiedostaa ja hyväksyä omat motiivit ja säätää arki pääosin niihin sopivaksi.
Muilta osin ehkä voin oppia esimerkiksi kohtaamaan konflikteja hyödyntämällä vahvempia motiivejani, kuten vaikka saavuttamisen ja vaikuttamisen tarve (valta-motiivi).
Saavuttamisen ja vaikuttamisen tarve on aikaisemminkin kerta toisensa jälkeen ajanut minut epämukavuusalueelle, ottamaan riskejä ja oppimaan uutta.
Motiivit kertovat ydinarvoista ja selittävät käytöstämme ihmissuhteissa
Reissin mukaan ihminen voi päätellä omat ydinarvonsa motiiveistaan.
Emme pyri saamaan loputtomasti kokemuksia jokaisesta universaalista tavoitteesta. Sen sijaan pyrimme hallitsemaan kokemuksiamme ilmaistaksemme arvojamme.
Sisäiset motiivit ja ydinarvot liittyvät toisiinsa niin läheisesti, että voimme päätellä ydinarvot sisäisistä motiiveista.
- Steven Reiss, Reiss Motivation profile - Mikä sinua motivoi?
Tämä valaisi minulle arvoja aivan uudella tavalla: koska arvot pohjautuvat tarpeisiin, arvojen mukaisessa elämässä on pohjimmiltaan kyse omien tarpeidensa mukaisesta elämästä.
Tämä selittää myös sitä, miksi toisten kanssa on helpompi tulla toimeen ja toisten valinnat tuntuvat typeriltä: Kyse on arvoista ja tarpeista. Samanlaiset arvot vetävät puoleensa.
Reiss esittääkin muutaman mielenkiintoisen periaatteen, jotka selittävät käyttäytymistämme sosiaalisissa suhteissa.
Yhteensopivuuden periaate. Koska ihminen on luonnostaan motivoitunut täyttämään perustarpeitaan ihmissuhteissaan, hänen on helpompi menestyä ihmissuhteissa, joissa molemmilla osapuolilla on samankaltaiset tarpeet, ts. arvot.
Kuvittele (tai ehkei sinun tarvitse edes kuvitella) itsesi parisuhteeseen, tai muuhun läheiseen ihmissuhteeseen, henkilön kanssa, jolla on päinvastaiset tarpeet kuin sinulla. Erilaiset tarpeet aiheuttavat kitkaa ja väärinymmärryksiä.
Omien tärkeiden tarpeiden ylikorostamisen periaate. Ihmiselle on luontaista ajatella, että omat arvot ovat parhaat, eivät vain itselle vaan kaikille. Painostamme muita muuttamaan tärkeysjärjestystään vastaamaan omaamme, koska ajattelemme, että se olisi heidän omaksi parhaakseen. (Kuka tunnistaa itsensä? -minä ainakin!)
Meillä on siis taipumusta pitää ääliöinä ihmisiä, jotka ajattelevat toisin kuin me. Se ei kuitenkaan tee heistä ääliöitä. Heillä on vain luontaisesti erilaiset tarpeet.
Paras, ja ainoa, keino tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, on antaa heidän olla erilaisia.
Ristiriidan sovittaminen edellyttää, että kunnianhimoiset ja kunnianhimottomat ihmiset ymmärtävät olevansa yksilöllisiä ja että he sen vuoksi nauttivat siitä, mistä toiset eivät pidä. Yksilöllisyyden sietäminen on usein ainoa mahdollinen ratkaisu.
- Steven Reiss, Reiss Motivation profile - Mikä sinua motivoi?
Saanko siis olla vapaasti ääliö toisia kohtaan ja perustella sitä erilaisilla tarpeilla?
Tarpeeni miellyttää muita (hyväksyntä) ja vältellä konflikteja (alhainen koston tarve) saavat minut joskus etsimään rauhanomaista ratkaisua liian pitkään, vaikka tarvittaisiinkin jämäkkyyttä ja asioiden nostamista pöydälle. Se kostautuu itselleni, ja muille.
Omat motivaatiotekijät aiheuttavat meille sokeita pisteitä. Joskus ne ohjaavat meitä tekemään valintoja, jotka näyttävät hyviltä omasta mielestämme, mutta eivät palvele ketään.
Mielestäni teorian ei ole tarkoitus vapauttaa meitä velvollisuuksista toisia ihmisiä kohtaan, tai oikeuttaa käyttäytymään miten vain.
Sen ydin on itsetuntemuksessa. Teoria lisää itsetuntemusta, ja sitä kautta helpottaa meitä toimimaan ihmissuhteissa sekä tekemään elämässämme sellaisia valintoja, jotka sopivat yhteen arvojemme kanssa.
Ehkei minun kannata tavoitella työtä, jossa kilpailuhenki on korkea tai jossa pitää jatkuvasti olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Minun toisaalta kannattaa ehdottomasti hyödyntää uteliaisuuden tarvettani.
Itse asiassa, uskon, että me nimenomaan tarvitsemme toisia ihmisiä, niitä erilaisiakin, peileiksemme. Huomataksemme ne omat sokeat pisteemme ja oppiaksemme elämään niiden kanssa paremmin.
Muuttaako tämä tapaasi nähdä toiset ihmiset? Tunnistatko, mitkä ovat 3-5 voimakkainta tarvettasi? Entä heikointa?
Huom! Reissin motivaatioteoriakin on vain teoria, vaikka sillä on tieteellistä pohjaa. Se ei siis ole aukoton kuvaus ihmisen käyttäytymisestä ja tarpeista, kuten ei mikään teoria ole.
Olipa mielenkiintoinen näkökulma ja kirjoitus. Melko helposti tunnistin omat vahvimmat ja heikoimmat motivaatiotekijäni mutta on kiinnostavaa pohtia, miten ne vaikuttavat arjessa ja valinnoissani.
Aivan mahtava, niin monelle voisi olla apua tästä. Mutta en nyt löytänyt jaa share postaus mahdollisutta, olenko sokea, vai eikö sitä enää ole, muistelen, että olen joskus jakanut.