Pienet askeleet ovat isoja helpompia

Kirjoitus kirjoitukselta rakastan Aamukirjeitä yhä enemmän, koska toimin niiden kanssa eri tavalla kuin normaalisti.

Osallistuin esikoisen vauva-aikana uramuotoilukurssille, jonka aikana nimensä mukaisesti muotoiltiin omaa työuraa mm. omien mielenkiinnonkohteiden ja nykyisen työtilanteen kehittämiskohtien pohjalta. Tein kurssin tehtävät innoissani, viimeistä lukuun ottamatta. Testausvaiheen tekeminen jäi puolitiehen.

Kolmen vuoden aikana olen palannut useasti siihen visioon, jonka kurssin aikana omasta urastani rakensin. Joka kerta huomaan, että rakentamani suunnitelma ja tulevaisuuskuva pätevät edelleen. Onnistuin siis porautumaan aika osuvasti siihen, mitä haluan työkseni tehdä.

Mikään ei kuitenkaan tunnu etenevän.

Pelkään niitä konkreettisia ensimmäisiä askelia kohti unelmaani. Sen takia testaus jäi kesken, koska jo se olisi vaatinut minulta konkreettisia askelia. Oli helpompi luovuttaa, kuin uskaltaa.

Toki unelmakin on iso ja suuri muutos nykyiseen. On vaikea tietää, mistä aloittaa.

Näiden Aamukirjeiden kanssa kaikki on ollut toisin. Olen kerrankin onnistunut laskemaan ensimmäisen askeleen riittävän alas. En hinkannut Aamukirjeiden Substack-sivua valmiiksi asti. En juurikaan selvitellyt, miten asiat kannattaisi tehdä. Aloin vain tekemään.

En ole jäänyt pitkäksi aikaa pohtimaan otsikoita tai ingressejä. En ole hionut tekstejä kyllästymiseen asti. Olen kirjoittanut ja julkaissut, jotta saan pidettyä homman käynnissä ja mielekkäänä. Se on tuntunut hyvältä.

On ihanaa saada aikaiseksi jotain valmista. On ihanaa päästä irti tekstistä, vaikka se ei tuntuisi valmiilta, ja siirtyä seuraavaan. Yhden viimeiseen asti hinkatun tekstin sijaan, saan useamman ajatuksen tekstiksi.

Aiemmin olen ajatellut, että mulla pitäisi aloittaakseni olla vastaus kaikkiin avoimiin kysymyksiin. Olen ajatellut, että mun pitäisi osata enemmän tätä tai tuota.

Palvelumuotoilun opinnot saivat mut ymmärtämään, että edetä voi toisinkin. Ei tarvitse, eikä kannata, hioa kaikkea valmiiksi kerralla. Eteneminen on helpompaa pienin askelin, ja erehdyksetkään eivät tunnu yhtä suurilta, kun suuntaa tarkistetaan useasti. Kokeilemalla oppii.

Olen siis harjoitellut toisenlaista suhtautumista tekemiseen. Sen sijaan, että edes tavoittelen sitä, että saan kerralla jotain valmiiksi asti, etenen askel kerrallaan. Testaten.

Aloitin Aamukirjeet testatakseni, mistä ja miten haluan kirjoittaa. Olen opetellut luovuttamaan keskeneräisiä töitä kommentoitaviksi. Samalla olen alkanut ymmärtää, ettei kehitysehdotuksia tarvitse ottaa henkilökohtaisena kritiikkinä. Epäonnistumisetkin olen alkanut useammin nähdä oppeina tulevaisuutta varten.