Mikä motivoi minua kirjoittamaan

Ja miten löysin oman sisäisen motivaationi.

Olen monta kertaa ollut aloittamassa blogia. Minulla on ollut kova palo kirjoittaa julkisesti. Olen unelmoinut siitä, että uskaltaisin jakaa pohdintojani. Olen luonnostellut jopa tekstejä julkaisua varten.

Minua on pelottanut liikaa, ja ne kaikki blogit ovat jääneet perustamatta.

Pelko ei kuitenkaan ole ollut ainoa syy. Toinen syy liittyi motivaatioon. En ymmärtänyt, miksi haluan kirjoittaa.

Minut on kyllästetty unelmapuheella.

Luin aikoinaan Satu Rämön ja Hanne Valtarin kirjan Unelmahommissa - Tee itsellesi työ siitä mistä pidät. Koko kirjan lukemisen ajan haaveilin siitä, että löytäisin sen oman unelmaduunini.

Vuosien varrella olen kuunnellut lukuisia tarinoita ja ohjeita siitä, miten omasta intohimosta voi tehdä bisneksen, kokoaikaisen työn itselleen tai vähintäänkin tuottavan sivutyön.

Halusin tehdä työkseni jotain mihin minulla olisi intohimoa.

Mutta mikä olisi se minun unelmahommani? Sitä ei ollutkaan ihan yksinkertaisesta keksiä.

Tunnistin, että minulla on palo kirjoittaa. Aloin siis pohtia, voisiko unelmahommani liittyä kirjoittamiseen.

Googlasin, miten tehdään kirjoittamisesta työ.

Ja siinä kohtaa meni pieleen. Aloittamisen kynnys kasvoi liian suureksi.

Netti on täynnä ohjeita siitä, miten tehdä asiat niin, että menestyy siinä, mitä tekee. Ja menestyksellä tarkoitetaan yleensä rahaa tai seuraajia.

“How to make money online”

“How to succeed in business”

“How to grow subscriber list on Substack”

Olen lukenut kymmeniä, tai mahdollisesti satoja, tällaisia ohjeita eri aiheista. Ja tulen varmasti jatkossakin lukemaan. Olen ostanut niiden tarjoaman idean siitä, että ohjeita seuraamalla minäkin voin saavuttaa unelmani, tässä tapauksessa unelmahommani.

Eikä niissä ohjeissa periaatteessa ole mitään vikaa. Niillä lupaillaan tuloksia, ja kyllä minä uskon niiden tuottavankin tuloksia.

Jos perusasiat ovat ensin kunnossa. Ja minulla ei ollut.

Kirjoittamisessa tärkeintä on oma motivaatio

Tiesin, että kirjoittaminen on minulle se “intohimo”, asia jota haluaisin tehdä enemmän, ehkä jopa työkseni. En kuitenkaan kirjoittanut. Haaveilin vain. Suunnittelin.

En myöskään tiennyt, miksi haluan kirjoittaa. En ymmärtänyt sisäistä motivaatiotani.

Motivaatiokseni kirjoittamisen aloittamiseen tuli unelmaduunin tekeminen. En kuitenkaan tajunnut, että sillä on väliä mistä ja miten kirjoitan.

Ennen kuin kirjoitat ensimmäistäkään sanaa, mieti mitä haluat saada kirjoittamalla aikaan. Haluatko selvittää omia ajatuksiasi? Haluatko kertoa maailmalle, kuinka hyvin hallitset jonkin aihealueen? Onko sinulla missio, jota haluat edistää kirjoittamalla? Haluatko auttaa tekstiesi avulla muita? Nautitko hyvistä tarinoista ja niiden kertomisesta muille?

Satu Rämö kirjassa Kynä - Kaikki tärkeä kirjoittamisesta

How to -ohjeet voivat sokaista ja viedä huomion ulkoisiin motivaatiotekijöihin. Ja se on aloittelevalle kirjoittajalle, tai minkä muunkin asian aloittelijalle, tuhoisaa.

Tokihan ulkoisen motivaation, kuten rahan, varassakin voi tehdä työtä. Uskon silti, että ihmisen hyvinvoinnille ja tekemisen jatkuvuudelle on parempi, että motivaatio tekemiseen on sisäistä.

Uskon, että sisäinen motivaatio tuo tulosta.

Todellisuudessa oikopolkuja menestykseen harvoin on. Menestys, esimerkiksi nyt vaikkapa kirjoittamalla, vaatii ensi sijassa työtä, paljon kirjoittamista. Ja jos oma motivaatio tekemiseen on epäselvä, homma ei ole kestävällä pohjalla.

Määrittelen menestyksen toisin.

Jos haluaisin menestystä sen perinteisessä muodossa (paljon seuraajia, rahaa ja huomiota), olisi ehkä viisainta kirjoittaa juuri niitä How to -postauksia ja olla aktiviinen somessa.

Eräs Substack-kirjoittaja (en muista kuka) kirjoitti tästä osuvasti kutakuinkin näin:

Jos haluat nopeasti seuraajia Substackissa, kirjoita Substackista, kirjoita kirjoittamisesta, kirjoita luovuudesta.

Eli anna muille ohjeita siitä, miten he voivat menestyä. Sillä sitähän ihmiset monesti etsivät.

Mutta se ei olisi minulle se unelmaduuni. Se ei olisi minulle menestystä.

Minulle tärkeintä on itseni ilmaisu kirjoittamalla, pohdintojeni jakaminen. Haluan kertoa tarinoita, luoda avoimuutta ja puhua inhimillisyyden puolesta. Haluan kirjoituksillani olla auttamassa ihmisiä muutoksen tiellä, lempeästi ja kannustavasti. Haluan koskettaa ja vaikuttaa.

Niin kauan kuin kirjoitan näistä lähtökohdista käsin todennäköisesti nautin siitä.

Kyllähän minäkin kirjoitan kirjoittamisesta. Mutta olen löytänyt siihen oman, itselle merkityksellisen tapani. Se motivoi minua kirjoittamaan, toisin kuin 7 kohdan vinkkilistat.

Olen hyväksynyt sen, että tästä ei ehkä ikinä tule muuta kuin harrastus.

Luulen, että Substack-matkani pelastus on ollut se, etten ensin käyttänyt päiväkausia tutkiakseni, miten Substackissa kannattaisi olla. En ajatellut unelmatyöni luomista. En lähtenyt tavoittelemaan sitä, että tästä tulisi minulle työ. Ajattelin kirjoittamista, sitä miksi kirjoitan. Lähdin tavoittelemaan oppimista.

Aloin vain tekemään ja löysin oman motivaationi. Löysin sen, mitä haluan tehdä ja miksi.

Olen valtavan kiitollinen tästä vanhempainvapaan ja opintovapaan tuottamasta mahdollisuudesta keskittyä opintojen lisäksi kirjoittamiseen. Säännöllinen kirjoittaminen on tehnyt kirjoittamisesta koko ajan helpompaa. Samalla on ollut helpompi huomata, mikä minua kirjoittamisessa kiehtoo, mikä se intohimoni ja unelmani todellisuudessa on. En olisi osannut sitä nimetä yhtä selkeästi vielä marraskuussa.

Myös rohkeus on lisääntynyt askel askeleelta. Tämä alkaa tuntua luonnollisesta tavalta olla. Ja se palo kirjoittaa on vain voimistunut näiden kuukausien aikana.

Kaikki se työ on kannattanut. Tuottaa se minulle lopulta unelmaduunia tai ei.

Tästä on tullut rakas harrastus.

Uskon, että kaikki tämä kirjoittaminen auttaa minua oman työurani muotoilussa jatkossa. Tunnen itseni paremmin. Osaan kirjoittaa paremmin.

Ne ovat kaksi minulle tärkeää asiaa.

Jos odotat yhtä, kaikki kirjoittamisen ongelmat ratkaisevaa neuvoa, joudut pettymään. Kirjoittamaan ei opi haalimalla ympärilleen romanttiseen kirjailijanelämään liittyviä tavaroita tai miettimällä päivästä toiseen, että olisi kiva, jos voisi kirjoittaa enemmän. Kirjoittaminen on taito, jota voi harjoitella. Anna kirjoittamiselle huomiotasi ja anna sille aikaa.

Satu Rämö kirjassa Kynä

Ihanaa päivää,