Kirjoitin lastenkirjan, kiitos Substackin

Substack on innostanut minua kirjoittamaan. Paljon enemmän kuin täällä voitte edes nähdä. Tekstin lopussa ohjeet arkianalyysin tekemiseen.

Syksyllä sain ajatuksen, jonka halusin ehdottomasti toteuttaa.

Ajatus oli juuri sellainen (omasta mielestä) loistava idea, joka vain tuli ja oli pakko päästä toteuttamaan, mahdollisimman pian mieluusti.

Halusin kirjoittaa lapselleni joululahjaksi satukirjan.

Halusin nimittäin saattaa kansien väliin muistoksi jotain siitä 5-vuotiaan ajatuksenjuoksusta, sillä tavalla kuin sitä nyt aikuisen on ylipäätään mahdollista ymmärtää. En kuitenkaan halunnut kirjoittaa asioita vain muistiin sellaisenaan. Annoin tapahtumien olla alkusysäys tarinalle kahdesta tytöstä.

Kirjoitin tarinan, viilasin sitä hiukan tekoälyn kanssa, ja olin siihen aika tyytyväinen. Omien kuvitustaitojeni olemattomuuden takia, jouduin tyytymään tekoälyn apuun myös kuvituksessa - se olikin tämän projektin tuskastuttavin vaihe! Tilasin kirjasta neljän kappaleen painoksen ja annoin kirjat jouluna lahjoiksi. Ja olin itsestäni hirmu ylpeä.

Olin ylpeä siitä, että toteutin mieleeni nousseen haaveen. Siitä, etten antanut vastoinkäymisten, tekoälyn kanssa enimmäkseen, lannistaa. Siitä, että minä todella täytän arkeani kirjoittamalla, enkä vain haaveile siitä.

Kirja olisi jäänyt kirjoittamatta ilman Substackia

Vaikka kirja ei liity millään tavalla siihen, mistä Aamukirjeissä kirjoitan, niillä on ollut iso vaikutus kirjan syntyyn. Niiden ansiosta ylipäätään kirjoitan.

Säännöllisen kirjoittamisen myötä minulle on syntynyt kirjoittamiseen rutiini. Aloittaminen on paljon helpompaa. Se ei tunnu pelottavalta möröltä tai ylitsepääsemättömältä vuorelta. Olen oppinut, että pitkät tekstitkin syntyvät sana kerrallaan. Jostain aloittamalla päätyy lopulta jonnekin.

Rutiinin ansiosta sanat myös asettuvat toistensa perään helpommin. Itse kirjoittaminen on helpompaa.

Tärkeintä on kuitenkin se, että Aamukirjeiden ansiosta olen huomannut, kuinka paljon rakastan kirjoittamista, ja kuinka paljon nautin niistä hetkistä, joina saan kirjoittaa.

Elän unelmaani

Yksi syy, miksi pidin niin paljon viime vuodesta oli se, että kirjoitin niin paljon. Vaikka kirjoittaminen ei varsinaisesti ole vienyt minua mihinkään, tuonut minulle senttiäkään tai en ole sen suhteen saavuttanut mitään suurempia tavoitteita (kirjoitusrutiinia lukuunottamatta), se ei haittaa.

Olen nauttinut itse matkasta, siitä kirjoittamisesta.

Arkeni on ollut mielekästä, koska olen saanut kirjoittaa. Ja otan mielelläni vastaan kaikki mahdollisuudet kirjoittaa lisää. Siksi oli ihanaa kirjoittaa tämä kirja. Oli ihanaa kokeilla jotain uutta kirjoittamisen saralla.

Oli ihanaa päästää irti omista uskomuksista siitä, mihin minusta on ja minusta ei ole.

Neljän kappaleen painos saattaa kuulostaa pieneltä, mutta minulle se oli iso juttu. Se oli neljä fyysistä todistetta siitä, että elän unelmaani. Harmi vain, etten tajunnut tilata yhtään kirjaa itselleni, omaan hyllyyni. Pitää ilmeisesti tilata uusi painos!

Lapseni tilasi myös jatko-osan tarinalle, joten ilmeisesti pääsen pian kirjoittamaan lisää!

Katse arkeen päämäärän sijaan

Elämämme on nykyään hyvin tavoitekeskeistä. Itseään pitäisi kehittää monella osa-alueella samanaikaisesti: olla paremmassa kunnossa, syödä terveellisemmin ja edetä uralla. Somekin saa meidät unelmoimaan milloin mistäkin.

Käytin itsekin pari päivää sitten tunnin pohdiskellen omia tavoitteitani ja toiveitani tälle vuodelle. Niitä oli varsin helppo löytää.

Totuus kuitenkin on, että vaikka saavuttaisin nuo tavoitteet ja toiveet, arkeni ei olisi parempaa, jos en nauttisi matkasta, siitä kaikesta työstä, joita tavoitteiden saavuttaminen vaatii. Pysyvää muutosta arkeen on vaikea saavuttaa, jos ei nauti matkasta muutokseen.

Siitä näkökulmasta tarkasteltuna, ei ole merkitystä onko kyseessä 4 kirjan vai 400 kirjan painos. Tai vaikka 4000 kirjan. Tärkeintä oli itse kirjoittamisprosessi.

Tärkeintä on, että arki on hyvää.

Arkianalyysi

Vuosi sitten tein ystävieni kanssa pienen harjoituksen, jonka tuloksiin palasin nyt vuoden vaihteessa. Harjoituksessa analysoidaan omaa arkea siitä näkökulmasta, mitä hyvää siinä on, mitä siihen tahtoisi lisää ja mitä puolestaan toivoisi vähemmän.

Oli mukava huomata, että olen onnistunut säilyttämään hyvät asiat, ja lisäämään joitain lisää-sarakkeesta. Poistettavaa en vuosi sitten keksinyt, enkä nytkään.

Tälle vuodelle säilytä-sarakkeeseen päätyi ehdottomasti kirjoittaminen.

Halusin jakaa harjoituksen teidän kanssanne, sillä se sopii alkuvuoteen erinomaisesti. Tarkastele (halutessasi) arkeasi: työtäsi, perhe-elämääsi, vapaa-aikaasi, ystävyyssuhteitasi jne. Mitä asioita arjessasi haluat säilyttää, mitä haluaisit arkeesi lisää ja mitä vähemmän, mitä haluaisit poistaa sieltä kokonaan? Kiinnitä erityisesti huomiota lisää ja poista -kohtiin.

Harjoituksen tarkoituksena on saada sinut pysähtymään ja pohtimaan, onko arki sellaista kuin toivoisit sen olevan, ja voisiko asialle tehdä jotain. Se auttaa sinua näkemään sen hyvän, mitä nykyhetkessä on, ja pitämään siitä tietoisemmin myös kiinni.

Muista kuitenkin seuraavat asiat:

1. Keskity arjessasi siihen, mihin voit itse vaikuttaa.

2. Kun haluat jotain lisää, sinun on todennäköisesti myös luovuttava jostain, tai ainakin vähennettävä jotain.

3. Älä ahnehdi. Sen sijaan, että mietit isoa tavoitetta, mieti, mikä on pienin asia, jota voit tehdä edistääksesi tavoitteitasi. Älä nosta ensimmäistä askelta liian korkealle. Portaita on helpompi kiivetä, kun askelmat pysyvät pieninä.

Miten sinun vuotesi on alkanut? Mitkä ovat niitä asioita, joita toivot arkeesi enemmän?

Ihanaa alkanutta vuotta ja hyvää arkea toivottaen,