Johtajuuskokeilu

Mitä viiden päivän kesäleiri opetti minulle johtajuudesta?

Kesällä harjoittelin johtajuutta viiden päivän ajan. Johdettavanani oli yhdessä ystäväni kanssa 100 hengen organisaatio, kesäleirillinen lapsia, nuoria ja aikuisia.

Vaikka minulle onkin kertynyt kokemusta johtajuudesta erilaisten tiimien ja projektien johtamisen kautta, en ole ennen vastannut näin isosta kokonaisuudesta.

Nyt kun leiristä on jo aikaa ja pystyn tarkastelemaan kokonaisuutta neutraalimmin, haluan jakaa muutaman ajatuksen johtajuudesta.

Johtajuus kuormittaa

Johtajuus on yhdistelmä asioiden johtamista ja ihmisten johtamista. Johtajan tulee saada asiat rullaamaan ja huolehtia esim. kannattavuudesta, mutta hänen on myös osattava kohdata ja johtaa ihmisiä. Viime vuosina erityisesti ihmisten johtamisen taitoihin on kiinnitetty yhä enemmän huomiota.

Oma vahvuuteni on asioiden johtamisessa. Minulle on luonnollista huolehtia, että asiat rullaavat ja tulevat tehtyä sekä tarkastella kokonaisuuksia ja miettiä, mitä kaikkea pitää tulla tehdyksi ja milloin, jotta päästään haluttuun tavoitteeseen.

En nyt tarkoita, etten onnistuisi ihmisten johtamisessa, tai että olisin siinä huono. Se on minulle itse asiassa johtajuudessa se kiinnostava puoli, josta haluan oppia koko ajan lisää.

Leirin aikana kuitenkin huomasin, että se on minulle johtajuudessa selvästi myös se kuormittavampi puoli. Erityisesti silloin, kun johtajuus on jatkuvasti läsnä, kuten leiriolosuhteissa.

Ihmisten johtajana joudun käsittelemään konflikteja. Se on konfliktin välttelijälle henkisesti raskasta.

Ihmisten johtajana olen läsnä ja tavoitettavissa lähes jatkuvasti. Se on kaltaiselleni omaa tilaa tarvitsevalle ihmiselle kuormittavaa.

Ihmisten johtajana olen jatkuvan (mahdollisen) arvostelun kohteena. Se on, no, raskasta sekin.

Leirillä johtajuus on läsnä 24/7. Joskin teimme johtajakollegani kanssa käytännönsyistä päivystysvuorot illoille ja aamuille. (Olin sidottu lasten nukuttamiseen iltaisin.) Mutta aina kun olin poissa majapaikastani (asuntovaunu), olin läsnä, muiden käytettävissä.

Ehkä vähän yllätyinkin siitä, kuinka suuren kysymystulvan alle johtajana joutuu.

Johtajana ei voi myöskään pakoilla vastuuta vaikeissa tilanteissa, eikä vaikeiden päätösten tekemistä. Kuormittavaa sekin.

Leiriolosuhteissa palautumistilanteita on tavallista vähemmän, mikä voimistaa näiden kuormitustekijöiden vaikutusta. Kaikesta kuormittavuudesta huolimatta en sano, ettenkö olisi myös nauttinut.

En juuri ehtinyt kuvaamaan leirillä, joten laitoin tätä kirjettä kuvittamaan ChatGPT:llä tekemiäni tehtävänkuvauksia rekrykampanjaamme varten.

Leirin jälkeen kiinnitin huomiota omaan kriittiseen ääneeni

Leirin jälkeen havahduin siihen, kuinka voimakas oli sisälläni puhuva kriittinen ääni. Se kiinnitti huomioni kaikkiin niihin pieniinkin asioihin, joissa olisimme voineet toimia johtajina toisin.

Olen hyvä huomaamaan kehityskohtia toiminnassa - siksi kai innostunkin niin organisaatiokehittämisestä. Välillä se näkyy kuitenkin ylikriittisyytenä omaa toimintaani kohtaan.

Odotan itseltäni paljon, rimani on korkealla ja minun on välillä vaikea suhtautua “epäonnistumisiin”.

Epäonnistumiset eivät kuitenkaan kerro totuutta johtamiskyvykkyydestä. Ensinnäkin epäonnistumiset ja virheet kuuluvat oppimiseen ja kehittymiseen. Jokaisella meillä pitäisi olla tilaa ja lupa virheille. Myös johtajilla. Se tuntuu usein unohtuvan.

Johtajuutta on helppo kritisoida, sillä sitä on vaikea, ehkä jopa mahdoton, toteuttaa täydellisesti, ja se vaikuttaa työntekijöiden arkeen. Johtajuus on jatkuvaa oppimista, enkä usko, että siinä voi tulla koskaan valmiiksi. Se vaatii keskeneräisyyden sietämistä.

Johtajana johtuu myös tekemään päätöksiä, jotka eivät välttämättä ole kaikkien mieleen. Johtajana joutuu ajamaan ensisijaisesti yhteistä tavoitetta, ei yksilöiden etua. Siitä voi seurata konflikteja.

Olen johtajuuskokeiluni jälkeen kiinnittänyt enemmän huomiota siihen, miten johtajuudesta kirjoitetaan ja puhutaan. Erityisesti eräs LinkedIn postaus puhutteli minua.

Siinä nostettiin esille johtajien arvostelu. Se kuinka sallittua tuntuu olevan johtajien haukkuminen ja huonon johtajuuden korostaminen, vaikka samalla oudoksuisimme ajatusta, että johtaja kirjoittaisi samalla tavalla arvostelevasti alaisistaan.

Vaikka yhtälailla kun on olemassa huonoa johtajuutta, voi työntekijöillä olla myös huonot alaistaidot. Niitä vain nostetaan tikun nokkaan harvemmin. Pitäisikö meidän enemmän miettiä sitä, miten johtajistamme puhumme?

Itsensä ruoskimisen sijaan kannattaa tarkastella odotuksia ja olosuhteita

Olen tietoisesti pyrkinyt muuttamaan omaa ajatteluani, jotta oppisin eroon ylikriittisyydestä. Olen harjoitellut tunnistamaan, milloin sisäinen ääneni pääsee liian kriittiseksi sekä suhtautumaan epäonnistumisiin oppimiskokemuksina. Ja se on toiminut.

Olen myös harjoitellut tarkastelemaan taustaolosuhteita, ja olemaan itselleni armollinen.

Johtajakin on ihminen ja toimii tietystä elämäntilanteesta käsin. Ennen kuin ruoskii itseään siitä, ettei pysty haluamiinsa tuloksiin, on hyvä tarkastella

• onko oma rima asetettu sopivalle korkeudelle (joskus on syytä opetella laskemaan omia odotuksia)

• onko arjessa asioita, jotka tuovat lisäkuormitusta työstä/roolista aiheutuvan kuormituksen lisäksi.

Omaan kuormittumiseeni leirillä vaikutti mm. se, että

• Olimme leirillä koko perheen voimin. Taaperollamme oli oma hoitaja, mutta vastasin mm. kahden lasten iltanukutuksista asuntovaunussa yksin.

• Taaperomme heräili öisin ja aamullakin aivan liian aikaisin. Unen määrä oli siis jatkuvasti liian pieni.

• Hyppäsin johtajaksi ilman sen kummempia perehdytyksiä. Tukea onneksi löytyi leiriltä.

• Alla oli jo viisi päivää leirielämää toisen, vielä isomman leirin, johtajan apukätenä.

Kokemani kuormitus ei siis yksin johtunut johtajuudesta tai omasta luonteestani. Se johtui kokonaisuudesta, jossa leirillä elin.

Haluankin antaa nyt itselleni, ja meille, tunnustusta.

Leiri meni hienosti ja onnistuimme hyvin. Itsensä kehuminen näin julkisesti tuntuu tyhmältä, mutta koen sen tarpeelliseksi kaiken tämän kriittisen reflektion keskellä.

Uskoakseni onnistuimme luomaan ilmapiiriä, jossa oli hyvä työskennellä yhdessä leirin eteen. Onnistuimme ratkaisemaan haastavia tilanteita ja olimme valmistelleet leiriä etukäteen tosi hyvin. Yhteistyömme johtajina pelasi hyvin ja osaamisemme täydensivät toisiaan. Leiri oli kokonaisuutena tosi onnistunut.

Vielä muutama johtajuusoppi

Sitten palaan vielä muutamaan johtajuusoppiin, jotka haluan kirjoittaa muistiin.

• Johtaja tarvitsee jämäkkyyttä ja hänen on asetettava rajat. Kaikkiin toiveisiin ei voi vastata.

• Mitä paremmin saa delegoitua tehtäviä etukäteen, sitä parempi.

• Myös muita työntekijöitä voi, ja kannattaa, vastuuttaa tekemään päätöksiä. Virheidenkin uhalla. Anna muillekin tilaa oppia epäonnistumisten kautta, älä odota täydellisyyttä.

• Omasta tontistaan vastaavat alaiset ovat kultaakin arvokkaampia. Ilman heitä, johtaja olisi hukassa.

Kokemus auttoi minua ymmärtämään paremmin, mitä johtajuus vaatii, ja kuinka tärkeää kunnioittava ja kannustava suhtautuminen johtajiin on.